21.11.2017

Levottomia aikoja

21.11.2017



Tämä hullu, hullu vuosi.

Olin poissa viikon ja jälleen on elämä muljahtanut uuteen asentoon.

Tilasin Hesarin ja heräsin sen kolahdukseen monena yönä. Tätä seurasivat repaleiset yöt joina heräsin huolehtimaan opintoja, työtä ja imuroimatonta eteistä. Öisin huolet ovat lyijynraskaita, mahdottomia siirrellä. Niitä tuijottelee ja yrittää tulla sinuiksi ja nukahtaa koska mikään muu ei vie niiden luota pois.

Huolia ei siis varsinaisesti ole. On paljon asioita ja hoidettavaa, hyvin vähän huolehdittavaa. (Paitsi postiluukun äänieristäminen.) On hieman liian lyhyitä vuorokausia ja kaksi viikkoa kandintyön palauttamiseen. Kyllä. Tein syksyn aikana näkymättömän paluun yliopistolle, ilmoitin työni olevan valmis ennen joulua. Nyt yritän kaikin tavoin muistella mille realismin riekaleelle senkin lupauksen kirjoitin.





Laura





4 kommenttia :

  1. You can do it! Nyt kun on sukat postilaatikossa, pystyt mihin vaan :)

    (Mä muuten just uteliaisuudesta kaivelin koneeltani oman kandini vuodelta 2005 ja mietin, että oonpa ollut joskus fiksu. Aiheeni oli feministinen kääntäminen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukat tekivät ihmeitä! Olen nukkunut kuin tukki!

      Feministinen kääntäminen? Mielenkiintoista!

      Poista
  2. Laura!!!!! Kirjoitat ihanasti. Haikeasti, suloisesti, tunnistettavasti. Ja kun seuraan ajatuksiasi täältä ruudun takaa niin minulle nousee mieleen kysymys: miten sinusta tuli noin rohkea? Ja irtonainen? Sillälailla hyvällä tavalla. Eli että teet omia päätöksiä ja uskallat muuttaa kurssia! Se kuulostaa ja näyttää niiiiiiiin ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniisti sanottu, KIITOS!

      Miten minusta tuli rohkea? Hitsit mikä kysymys, nostatti monta ajatusta. Tätä on muuten kysytty aikaisemmin - muistan luvanneeni palata asiaan mutta enpä tainnut. Mutta nyt! Lupaan palata asiaan ihan kunnon tekstin kera lähiaikoina. Laitan sen listalle ykköseksi.

      Poista