22.10.2017

Kirjoittajan kuvaus

22.10.2017



Jaahas. Taannoinen kirjeeni blogiskenelle on herättänyt keskustelua (mm. täällä ja täällä), mistä johtuen sivustolle on huuhtoutunut iso määrä uutta porukkaa. Tervetuloa te toistaiseksi tuntemattomat!

Mennään asiaan.

Tämän blogin nimi on Missä olet Laura. Ymmärrän, ymmärrän. Olette ihan että mikä nimi se sellainen on. Mietin sitä välillä itsekin. Kysymysmuotonsa takia blogin nimi tuottaa paljon hankaluuksia, joten voitte kutsua tätä ihan miksi haluatte. Yleisimmin vastaantulevia muunnoksia ovat Miten menee Laura? Mihin menet Laura? ja Mitä kuuluu Laura?, sekä tietysti suosikkini, täysin vailla kysymysmerkkiä oleva Lauran matkassa. Ylivoimaisesti yleisin nimiehdotelma on kuitenkin Kuka olet Laura?, ja tähän koko valtakuntaa kutkuttaneeseen kysymykseen ajattelin nyt heti kättelyyn vastata.


Olen pian kolmekymppinen tamperelainen ihminen.

Vihaan sukkahousuja.

Uskon voittavani lotossa.

Olen juuri irtisanoutunut unelmaduunistani. (Tästä lisää myöhemmin, mutta tehtäköön selväksi että tämä ei suoranaisesti liity edelliseen kohtaan.)

Olen tänään syönyt ranskalaisia, pehmistä, pannukakkuja ja viitisen (5) riisikakkua.

Pidän syömisestä. Vihaan ruuanlaittoa. Jos saan valita, imuroin ennemmin koko kolmiomme kuin silppuan vihanneksia pataan. (Silputaanko pataan vihanneksia ylipäätään?)

Äitini, josta on vaivihkaa tullut blogini toinen päähenkilö (??!), ilmoitti ostavansa minulle imurin. Jokavuotinen joululahjakuumottelu alkoi jo hyvissä ajoin lokakuun alussa, kun whatsappiin alkoi tipahdella kierteleviä viestejä koskien joulua. Hyvin pian (puhumme vuorokaudesta) viestien sävy muuttui suorapuheisemmaksi: Mitä te nyt haluatte joululahjaksi? Sano vaan! Kerro nyt niin hankin hyvissä ajoin! Kyselyistä ahdistuneena keksin tyrkätä sivulauseeseen että ''No osta vaikka imuri!'', ja kaksi tuntia myöhemmin puhelimeni täyttyi viesteistä koskien erilaisia imurimerkkejä, -malleja ja ominaisuuksia. Pidän imuroimisesta ehkä ruuanlaittoa enemmän, mutta joku raja hei. Viestejä vaihdeltiin muutama päivä (äiti kyseli, minä vastailin jos muistin), kunnes saaga sai arvoisensa päätöksen tänään Hesburgerissa, kun kyselyistä väsyneenä kuittasin äitini viimeisimmän viestin peukku-emojilla. ''Onko toi nyt siis joo?'' kysyi äiti, ja olin että joo joo. Tänä jouluna saamme pölypussittoman kahdensadan euron imurin. Kaikki ovat onnellisia.

Asia joka ei ehkä järkytä uusia lukijoita, mutta jonka painoarvon ymmärtävät kauemmin mukana olleet: olen ollut kuukauden syömättä karkkia. Siis sehän on käytännössä pieni ikuisuus.



Siinäpä se, sunnuntainen minuuteni pähkinänkuoressa.




Laura




23 kommenttia :

  1. Nuo äitien lahjakuumotukset on kyllä ihan jotain hullua välillä. meidän äiti yleensä päättää että tarvin jotain, kysyy mitä haluan, ja antaa sitten sen mitä aikoikin. Tällä logiikalla olen saanut mm leivänpaahtimen, huolimatta siitä etten juuri syö leipää, enkä varsinkaan paahdettuna. Viiden vuoden kaapissa hilloamisen jälkeen värkki muutti poikaystävän keittiöön ja pääsi käyttöön, että ehkä äiti olikin vaan tosi kaukaa viisas, ja arvasi että tulen eroamaan avomiehestäni ja löytämään uuden kumppanin, jonka leivänpaahdin tulee hajoamaan. :D

    VastaaPoista
  2. Mä pidän sun blogista ja kirjotustyylistä vaan niin paljon. <3 Jatka samaan malliin, itseäsi kuunnellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos allaS! Ja mää pidän teistä, olette parhaita.

      Poista
  3. Mitä häh, kuukauden karkkilakko? Kuka olet ja mitä olet tehnyt Lauralle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Uskomatonta. Ja kauheeta myöntää mutta: en edes kaipaa karkkia. Kokeilen jos kestän joulukuun alkuun asti!

      Poista
  4. Mä uskon voittavani Viking Lotossa. Sit menisin heti Australiaan ja Uuteen Seelantiin ihastelemaan kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin uskon just siihen! Jotenkin Viikkari on jäänyt nyt Eurojackpotin varjoon, ja ajattelen että kun muut pelaa eurojaskaa niin mulle jää enemmän mahdollisuuksia voittaa viikingissä. Epäloogista mutta todellisen tuntuista!

      Ps. Mulla on lompakossa kaksi riviä Viking Lottoa tarkistamatta...

      Poista
  5. Irti(otosta)sanoutumisesta kuulen mielelläni lisää!

    VastaaPoista
  6. Ääk, sun etusivun leipätekstin fontille on tapahtunut jotain!

    Musta on muuten tullut vanha ja mä tykkään sukkahousuista, herranen aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto! Viitsitkö ottaa kuvakaappauksen ja lähettää mulle mailiin: missaoletlaura@gmail.com. Joku muukin sanoi samasta asiasta, otan selvitykseen.

      Poista
  7. Mä jotenkin ajattelin että blogin nimi on viittaus Scandinavian Music Groupin biisiin Missä olet Laila. Se ainakin alkaa soimaan mulla aina päässä kun luen blogisi nimen.

    En tiedä sun syytä vihata sukkahousuja, mutta mä vihaan sitä kun ne alkaa aina aina aina roikkua haaroista. Mutta nyt olen löytänyt sukkahousuvalmistajan, jonka sukkikset on oikeasti mukavat päällä, minkä en olisi uskonut olevan mahdollista! Suosittelen siis kokeilemaan Heist Studios -nimisen brittiyhtiön sukkiksia (sukkahousut valmistetaan Italiassa). Ei halvimmat mahdolliset, mutta itse olen ainakin valmis maksamaan mukavuudesta: https://www.heist-studios.com/en/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein arvattu! Blogin nimi tulee nimenomaan tästä SMG:n biisistä (jonka laitan muuten n-y-t soimaan, sillä en ole kuunnellut sitä aikoihin)!

      Lupaan harkita sukkahousuasiaa. Toisaalta yksi vaihtoehto olisi muuttaa maahan jossa olisi tarpeeksi lämmin jotta sukkiksiin ei tarvitsisi tukeutua. Hmm.

      Poista
    2. Ja mä kun ajattelin, että tämä juontaisi jotenkin Tuija Lehtisen kirjoihin... Hmm...

      Poista
    3. Monikerroksellisuus tuo mystiikkaa.

      Poista
  8. Koska äitisi ilmeisesti jo ehti ostaa sen imurin niin tässä on sitten jälleen myöhässä hyvä todeta että pölypussiton imuri on....noh, sanotaan suoraan - perseestä. Noin 7 vuoden kokemuksella sitä nöyhtää on todella ärsyttävä saada osumaan roskikseen sieltä säiliöstä, koska jonnekinhan se imuri on tyhjennettävä, se roska ei vaan ole enää kätevästi pussissa. Mutta onnea tulevalle imurille, toivottavasti teidän on parempi :p

    Ja kiva kun kirjoitat taas, mukava kun on sellaistakin luettavaa joka liikauttaa jotain omassakin mielessä.

    Ja kiitos edelliselle sukkahousuvinkistä, mulla on tasan sama ongelma sukkahousujen kanssa, ne valuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahh! O ou, noh...parempi se toivottavasti on kuin nykyisemme, joka ei jaksa imeä enää edes pikkukiviä.

      Ja kiitos! On ihanaa kirjoittaa taas.

      Poista
    2. Rohkenen olla eri mieltä (vaikka tää varmasti riippuu imurin mallistakin). Reilun 2 vuoden kokemuksella rakastan johdotonta ja pölypussitonta Dysoniamme edelleen. Mä suorastaan nautin sillä imuroinnista, etenkin kun ei enää tarvii kärsiä kokolattiamatoista.

      Tosta irtisanoutumisesta: mä uskon, että teit ihan oikein. Sen verran kuulostat olleen pyörityksessä viimeisen vuoden ajan.

      Mut sit toi karkkilakko. Tuli kyllä vähän järkytyksenä. Pitää ehkä hetki sulatella. Tiiäthän, kun luulet tuntevasi jonkun, ja sit paljastuukin jotain, mitä et ikinä ois uskonut.

      Poista
    3. Imurointi on parasta! Rakastan sitä jopa huonolla imurilla, mutta toki toivon että uusi vempele olisi hyvä. (Terkkuja äiti!)

      Karkkilakkoon vielä: ymmärrän että se järkyttää monia. Myös minua. Mutta kompensoin sitä monin eri keinoin, kuten tänään syömällä aamupalaksi puoli litraa Aino-jäätelöä.

      Poista
  9. Uusi lukija ilmottautuu! :) Juurikin tuon kirje -postauksen kautta tieni tänne löysin, luin pari muuta ja NAPS koukussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä! Tervetuloa porukkaan mukaan, kiva että löysit tänne!

      Poista