14.10.2017

Avoin kirje Suomen blogiskenelle

14.10.2017



Lämmin kiitos kaikille viime tekstin jälkeen tukensa lähettäneille. Jälleen kerran voinen todeta, että ympärilläni on aivan erityistä porukkaa. Ajattelevaa, kriittistä, keskustelunnälkäistä. Ja kun puhun ympärillä olijoista, viittaan myös teihin. Blogin virtuaalitodellisuus piirtää harpilla ympärilleni renkaan jonka sisälle mahtuu kotikaupunkini lisäksi Eurooppa ja laaja kattaus palasia muilta mantereilta. Vaikka blogia luetaan tilastojen mukaan ylivoimaisesti eniten Helsingissä (terveisiä etelä!), virtaa tänne tasaisesti liikennettä ympäri maailmaa. On se jännää tämä atk.

Viime tekstin kommenttiboksissa käytiin tiukahko dialogi. Oltiin eri mieltä - ehkä turhankin jyrkästi asiaan nähden - palattiin pyytämään anteeksi. Tuo sananvaihto sai oloni kihelmöimään. Se oli nimittäin juuri se mitä tarvitsin! Juuri tuota minä tältä paikalta haluan. Rosoa, keskustelua ja säröä. Tunnetta siitä että kukaan ei ole ajatuksineen yksin.

Tuokaa tänne hyvät päivänne, tuokaa huonotkin. Minäkin tuon. Tämä paikka ei ole koskaan ollut autuuden hopeatarjotin, täällä kenenkään ongelmia ei paranneta pinterestillä.

Haaveilen ajattelevien ihmisten portaalista. Sellaisesta virtuaalisesta olohuoneesta jossa keskusteltaisiin monilla tasoilla päällekäin ja lomittain. Entinen asemapaikkani Lily oli parhaimmillaan juuri sitä; keskusteluareena, näkemysten kohtauspaikka, eri lähtökohdista ponnistavien ajatusten hedelmällinen kasvualusta. Nykyään huomaan navigoivani suoraan blogeihin ohi etusivun karusellien ja kaupallisen sisällön. Jokin henki on hiljalleen tihkunut pois muualle valuneiden kirjoittajien mukana.

Sanovat että blogit kuolevat. En tiedä siitä, mutta tämän tiedän: hyvä teksti ei kuole. Koen että koko skene kaipaa ravistelua. Pölyjenpyyhintää, terävämpää otetta. Nyt tuntuu kuin lilluisimme kaikki samassa jäähtyneessä kylpyvedessä.

Onko minulla sitten ehdottaa jotain konkreettista? On ja ei. Odotan edelleen päivää jona alan gaaloissa palkitaan kuvien sijaan sanoista. Ajatelkaa! Vallankumouksellista! Millaista sekin olisi, jos vuoden visuaalisimman sijaan lavalle kävelisikin vuoden verbaalisin. Siinä ensimmäinen kehitysehdotus.





Laura






42 kommenttia :

  1. <3

    Kiitos! Palautit uskon omaan tekemiseeni juuri :) Olenhan minäkin skipannut kaupallisten yhteistyöpostausten lukemisen jo pari vuotta, mutta olen kai kuvitellut jotenkin olevani ainoa vastarannan kiiski tai jotain. En näköjään ole ja hyvä niin.

    Ei minulla silleen ole mitään vastaan niitä yhteistöitä, mutta olisi vaan kiva, jos ne olisivat yhtä aitoa sisältöä kuin kaikki muukin. Kuinka kaupallisen yhteistyön voisi toteuttaa niin, että sen voisi ottaa vakavasti? Vai voiko sitä? Paistaako se läpi aina, että se on kaupallista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten, kun siinä onnistuu, saa haukut siitä, että sisältö oli liian aitoa mainokseksi ja olisi pitänyt olla enemmän MAINOS. Uusi Muusa -sivusto sai eräässä kommenttiboksikeskustelussa juuri haukut tästä. Eikä tämä siis koskenut yhteistyömerkintää, joka oli selkeä, vaan juurikin tekstiä.

      Pointtina minulle, että aina, kun jonnekin kumartaa, toisaalle pyllistää.

      Poista
    2. Hyviä pointteja, kiitos!

      Kaupalliset yhteistyöt ovat parhaimmillaan todella hyvää sisältöä silloin, kun ne läpäisevät kaikki skeptisen mieleni mittarit (onko tämä tehty vain rahasta/ antaako sisältö jotain muutakin lisäarvoa kuin tietoa myytävästä tuotteesta tai palvelusta), mutta tällaisia yhteistyöpostauksia tulee harvoin vastaan.

      Iina: olen törmännyt samaan ilmiöön sekä tilaavan asiakkaan (myynti edellä) että lukijoiden puolella. Mikä Uuden Muusan yhteistyökamppis tällaisen vastaanoton sai?

      Poista
    3. Apua :D Täytyypä käydä lukemassa, jos löydän oikean postauksen :D

      Poista
  2. Aamen! Asetitpa sanasi taas paremmin kuin ikinä olisin itse osannut. Olen vähintään yhtä kyllästynyt skeneen kuin sinäkin. Pitäisikö perustaa portaali, joka vaalii kaunista kieltä? Ja gaala, jossa sisältö oikeasti ratkaisee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! Portaali-idea olisi kyllä ajatuksena kutkuttava...

      Poista
    2. Pia, todellakin pitäisi - ja pitäisi. Kyllä molemmille. Kuka perustaa? Laitan ihan kohta hakemuksen.

      Poista
  3. No juurikin näin! Huomaan itsekin, että blogeja tulee koko ajan luettua entistä vähemmän, eikä omankaan blogin päivittäminen Lilyssä oo oikein inspiroinu enää. Ehkä siksi, että aikaa on vähemmän kuin aiemmin, ja silloin haluaa käyttää aikansa sellaisiin teksteihin, jotka oikeasti herättää ajatuksia ja keskustelua. Hyväkään kaupallinen sisältö ei sitä oikein tee, eikä hattarainen lifestyle-teksti. Oon ehkä enemmän sitä änkyräporukkaa sitten, jotka ei etupäässä hae blogeista kivaa pintaa ja hyvää mieltä, vaan aidon makuista elämää.

    Onneks sun blogi on sellainen turvasatama, mut jotenkin niitä aitoja kohtaamisia kaipais blogimaailmaan enemmänkin. Ehkä se ei vaan mee kovin hyvin yksiin myyntiin tähtäävän ansaintalogiikan kanssa. Jään siis innolla kuuntelemaan, onko jollakulla tähän ratkaisua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtaamisia juuri! Olen äärimmäisen iloinen siitä että lukijakuntani on keskustelevaa sorttia, eikä pelkää olla toista mieltä asioista. Portaali ja parviäly toisi tähän jotain lisää: uusia tyyppejä, uusia kulmia. Jotain sellaista kaipaisin kaiken valkoisen skandinaavisen keskelle.

      Poista
  4. Joo. Kyllä. Nyökyttelen täällä koko tekstille. Oma blogi on ihan tuuliajolla, en jaksa kirjoittaa, ei tunnu siltä, en juurikaan muidenkaan blogeja jaksa lukea (paitsi ihan muutamaa), äh, tympii kaikki kiillotetut lifestyleblogit joita en edes lue mutta ne ärsyttää silti. Ja tympii, että Lilystäkin tuli ihan köppäinen, kaikkine mainostussotkuineen. Ei mulla muuta, eikä varsinkaan mitään kehitysehdotuksia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on pitkän aikaa tuntunut että koko skene junnaa paikallaan; samat aiheet vuodesta toiseen, samat mainostajat eri blogeissa, puhkikuluneet näkökulmat ja vinkkelit. Ollaan joko jyrkästi jotain mieltä tai sitten ei olla mieltä yhtään mistään. En tiedä. En myöskään tiedä olisiko minulla yksin antaa mitään uutta tulokulmaa, mutta jotain tarttis tehdä.

      Poista
  5. Vuoden verbaalisin olisi sellainen kategoria, jossa haluaisi mieluusti äänestää! Siinä saattaisi olla ehdolla jopa sellaisia blogeja, joita minäkin seurailen. Kävin vastikään katsomassa Blog Awards -ehdokkaat tälle vuodelle, enkä tuntenut nimeltä edes puolta ehdokkaista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Ja siitä kategoriasta saisi lisää luettavaa! Se olisi hienoa.

      Pakko myöntää, etten itsekään tiennyt läheskään kaikkia ehdokkaita. En sitten tiedä kertooko se enemmän minusta kuin gaalasta, hah!

      Poista
  6. Mun blogin ilmaisuun vaikuttaa tosi paljon vallalla oleva jankkaus/vittuilu/puskistahuutelu jota en jaksa. Kiinnostavat keskustelut kun tuppaavat usein provosoimaan ja jospa saisinkin lillua siinä omassa keskustelukuplassani jossa toisenkin ihmisen mielipiteet huomioidaan, perustellaan ja hyväksytään, kirjoittaisin paljon enemmän ns. Asiaa. Mutta yleensä se keskustelu on joko pois kokonaan (nesteen koululaispelijuttu blogissani) tai sitten sinne tulee huutelijoita jostain mistälie elämänkoulusta. Mä rakastan kaikkia keskustelunherättäjiä, mielipiteestä huolimatta. Mut mun on oltava puolilämpimässä kylpyvedessä kun en vain jaksa keskustelun nykytilaa. Ja tällä linjauksella en sitä kyllä muutakaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä. En tiedä onko se juuri mitä puskistahuutelijat haluavat; että keskustelu tyrehtyy. Vai haluavatko vain olla oikeassa eivätkä siksi ole valmiita kuuntelemaan vastaväitteitä. Oli miten oli, ymmärrän kantasi. Ja asia mitä kaikki eivät ota huomioon on se, että rakentavan keskustelun ylläpito ja kommentteihin vastaaminen vie aivan tuhottomasti aikaa! Sen tekee mielellään silloin, jos ilmapiiri on kehitykselle suotuisa, mutta jos kaikki vain huutavat päälekäin, lienee paras puhaltaa peli poikki.

      Äh, hankalaa.

      Poista
  7. Olen iha samaa mieltä sun kanssa. Kiiltokuvamaailma on aikaansaanut ähkyn, josta en välitä. Välitän sanoista, ajatuksista ja oikeista ihmisisistä <3 Tarvitsin just tätä tekstiä, juuri noita lauseita tänään. Kiitos.

    Terveisin Anna-Maria

    http://www.anna-mariak.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Ja niin, oikeita ihmisiä siellä kiiltokuvankin takana on, mutta kieltämättä kaipaisin enemmän tosielämän kuvastoa ja sanastoa virtuaalimaisemaani.

      Poista
  8. Ai että mitä sulokirjaimia silmilleni! Rakastin Eeva Kolun blogia aikoinaan ja jouduin henkisesti ahtaalle hänen lopetettuaan hetkeksi. Onneksi etsivän työni palkittiin asiallisen surutyön jälkeen ja löysin tänne :). Sittemmin olen laajentanut omaa "lehtivalikoimaani" ja onnistunut löytämään nurkkaukset, joihin on ihana uppoutua säännöllisesti. Mitä haluan sanoa on, että kaikkia tosiaan yhdistää kaunis ja kuvaileva kieli sen eri tyylilajeissaan, jotta jokaiselle päivälle olisi omansa. Toisinaan pohdin olisiko itselläkin kerrottavaa blogiksi saakka mutta toistaiseksi te olette kirjoittaneet ajatukseni eläviksi hyvässä harmoniassa :). Siitä kiitos! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä kommentti, suuri kiitos! Olipa ihanaa aloittaa viikko tällaisilla sanoilla.

      Omia suosikkejaan saa mieluusti vinkkailla, ajattelin niitä postauksenkin muodossa taas jossain vaiheessa kysellä. Ja niin: onneksi blogin perustaminen on helppoa eikä se velvoita mihinkään, joten kannattaa kokeilla jos kirjoittaminen tuntuu luontevimmalta itseilmaisun tavalta. Jos niin päätät tehdä, tulehan vinkkaamaan mistä juttujasi pääsee lukemaan! Ihanaa alkanutta viikkoa Valonen!

      Poista
  9. Voi miten viisaita sanoja! Niin tekstissäsi kuin täällä kommenttiboksissakin. Olen kirjoitellut samankaltaisia ajatuksia itsekin: en kestä sitä kun blogeista tuntuu nykyään puuttuvan kaikki aitous ja samaistuttavuus. Toisaalta puuttuu sellainen oikea ASIA myös, kirjoitellaan mielummin nätistä paidasta kuin asioista, joilla olisi jotain merkitystä ja joihin voisi itsekin kommentoida jotain. Toisaalta sitten, aina kun joku kirjoittaa blogimaailman tilasta, löytyy paljon porukkaa joita tuo kiiltokuvamaisuus ärsyttää (huomasin myös oman postaukseni kohdalla). Jotenkin pitäisi vaan saada kerättyä kasaan se jengi, joille nimenomaan tekstit ovat se tärkein aspekti. Todella hyvä pointti tuokin, että blogipalkinnotkin menevät tällä hetkellä kaiken sen kiiltokuvahötön tuottajille, eivätkä todellakaan sinne TEKSTIN ytimessä oleville. Oivoi, tästä aiheesta olisi vaikka mitä sanottavaa. Kiitos ajatusten herättämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettanen! Bloggaaminen (varsinkin työnä) on kimuranttu juttu; lukijat toivovat laatua, sopimukset vaativat määriä, ja ristipaineessa on kirjoittaja itse. Moneen soppariin on kirjattu tarkasti kuukausittaiset postausmäärät, ja jotta klikkivirta (tulonlähde) pysyy suht tasaisen/nousujohteisena, sisältöä pitää tuottaa mieluiten joka päivä. Kaikki tämä alustukseksi sille, että vaikken itsekään nauti tyhjistä postauksista, ymmärrän tekijöitä - joka päivä kun ei millään voi tai jaksa olla mieltä jostain tärkeästä.

      Tämän takia kaipaankin jotain rinnakkaissektoria jossa toimia. Vielä kun keksittäisiin oikeudenmukainen ansaintamenetelmä!

      Poista
  10. Tämä oli nyt ihan sellainen *drop the mic* -postaus ja minun on pitänyt tulla kommentoimaan tänne jo sata kertaa. Juuri näin, aamen. Tuo kirjoittamasi haalea kylpyvesi kuvaa täsmälleen sitä fiilistä, mikä minullakin on ollut blogiskenestä jo pitkään. Siksi kirjoitin eilen omaankin blogiin viimeistä kertaa. Onneksi on tällaisia blogeja kuin tämä sinun, tänne on aina hyvä palata.

    Toivottavasti törmätään joskus! <3

    -Elina Lentoaskeleista (vaikka en enää, outoa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva että tulit kommentoimaan nyt! Luin heti eilen lähtöpostauksesi tuoreeltaan, ja ymmärrän täysin syitä sen takana. Törmätään varmasti, ehkä kampuksella ja täällä virtuaalitodellisuudessakin, jahka löydät taas oman paikkasi kirjoittaa.

      Ihanaa syksyä Rosann...Elina! Pus!

      Poista
  11. Laura, sä olet kyllä mun idoli. Ja kiitos siitä. Siis siitä, että olet aitona ihmisenä täällä internetissä.

    Ärsyttää, että pitkäjänteiseen ja ammattimaiseen bloggaamiseen liittyy väistämättä pohdintaa myös ansaintalogiikasta. Tai ainakin itsestäni tuntuu, että voisin kirjoittaa paremmin ja enemmän, mutta tällä hetkellä se olisi pois niistä vähistä vapaa-ajan tunneista ja sisällöntuottaminen täysin korvauksetta esimerkiksi juuri Lilyn portaalille ei jotenkin enää hotsita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä ansaintalogiikka-asia on laatu-näkökulmasta katsoen kieroon kasvanut; kun on menty alusta asti määrä edellä, on vaikea muuttaa koko systeemiä. Laatu on tärkeää, mutta määrä on vielä vähän tärkeämpää. Se on surullista. Ymmärrettävää mutta surullista.

      Poista
  12. Mä luen mielummin harvoja helmiä kuin tasaista puuroa joka päivä.

    Enkä kestä niitä mainoksia Lilyssä kesken tekstin. Enkä jaksa enää kirjautua blogiini, joten kommentoiminen kännykällä anonyymisti on tosi vaikeaa.

    Ja joo, mä pelkään silmille hyppiviä yhden mielipiteen omistajia jotka nokkii melkein silmätkin päästä.

    Mut omaa kirjoitusta.. tuntuu et oma sielu imetään jo muutenkin tyhjäksi. Siitä ei kyl riitä enää julkisille kirjoituksille. Samalla kirjoittamisen lopettaminen on kaventanut sen samaisen sielun elintilaa. Kaipaan sisältöä blogien lisäksi elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu: harvoja helmiä. Toki lukisin helmiä mielelläni vaikka joka päivä, mutta omat lempparini eivät päivity läheskään päivittäin.

      Kirjoittaminen antaa ja ottaa ihan helkkaristi - toivottavasti löydät tasapainon sen kanssa. Itse etsin sitä juuri.

      Poista
  13. En yleensä käytä tätä ilmaisua, mutta käytän nyt: Tämä. Ja niin paljon tämä.

    Olen hengaillut lifestyle-blogiskenessä niin kauan, kuin se Suomessa on ollut olemassa. Epäaktiivisena bloggaajana, sitäkin aktiivisempana lukijana. Pyörin maailmassa myös työni puolesta niin julkaisijana kuin mainostajan edustajana.

    Olen viime aikoina seurannut monessakin eri kanavassa bloggaamisesta käytävää keskustelua lukijoiden näkökulmasta. Ristiriidat ovat vahvat. Toisaalta parjataan täydellisyyttä tavoittelevaa Instagram-elämän julkaisua, kaivataan autenttisuutta ja sitä kuuluisaa elämän makua. Toisaalta, jos sitä todellisuutta on tarjolla, saa varmasti sangollisen sitä itseään niskaansa. Kommentointi ja keskustelu on raadollista. Julkaisija valitsee mieluummin morkkaamisen liian täydellisestä flat lay -kuvasta kuin omasta mielipiteestään.

    Erityisesti tähän kädenlämpöiseen lifestyle-skeneen murros tulee iskemään kovaa. Huomaan sen omassakin sisältöjen kulutuksessa. Selaan 30-kohtaista blogilistaa läppärillä, päädyn avaamaan niistä ehkä kolme. Sitä vanhaa suosikkimuotiblogia ei tule enää klikattua auki, sillä saan saman kokemuksen Instagramista.

    Siksi näin mainostajankin näkökulmasta uskon ja toivon, että lukuihin tuijottelu näissä määrin loppuu. Keskityttäisiin sisältöön, sen tuottamaan lisäarvoon ja siihen, millaisen (ei minkä kokoisen) yleisön vaikkapa yhteistyöpostaus saa.

    Ajattelevien ihmisten portaali on kutkuttava ajatus tässä kiilokuvamaailmassa. Ihanko paikka, jossa voisi keskustella muustakin kuin microbladingista tai smoothie bowleista ilman lynkkaamisen pelkoa? Ai että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella kattavasta kommentista! Todella mielenkiintoista pohdintaa, ja kiva kuulla myös muilta konkareilta kokemuksia skenen muuttumisesta.

      Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, sillä en usko että homma voi jatkua samanlaisena enää kovinkaan pitkään. Blogimaailmaa kannatteli monta vuotta sen tuoreus julkaisukanavana, mutta nyt se ei ole enää mikään uusi juttu. Sen sisällä on synnyttävä jotain uutta, ja uskon kanssasi siihen että numeroihin tuijottelu muuttuu.

      Ah, kiitos tästä!

      Poista
  14. Upeeta! "Vuoden verbaalisin". Itselläni loppuivat sanat, mutta kiitos tästä ����

    VastaaPoista
  15. Mikä blogeissa meni pieleen on raha. Kun mainostajat tulivat kehiin ja bloggaamisesta tuli työ, kadotin mielenkiintoni. Yhtäkkiä blogit olivat täynnä tuotesijoittelua ja mainoksia, vaikka olin juuri jättänyt naistenlehdet niiden vuoksi. Ja jos ei mainostettu, tuutattiin ulos mitäänsanomaton täytepostaus, koska joka päivä pitää(?!) jotain tuottaa.

    Ensin lähtivät lukulistalta eniten mainoksia suoltavat blogit. Sitten muuttuivat omat arvot vielä vähän lisää. Tuntui hölmöltä lukea blogia, jossa intoillaan halpaketjun yhteistyömallistosta, kun itse ei asioinut sellaisissa enää ollenkaan, koska ne nyt mun mielestä tuhoavat maapalloa (näin dramaattisesti sanoen). Myöhemmin luin blogista, että ko. bloggaaja mielellään kirjoittaisi vain eettisistä, pienistä vaatefirmoista, mutta kun jollain pitää elää ja halpaketjujen mainonta tuo leivän pöytään. Ymmärrän tietenkin, että ruokkivaa kättä ei purra. Eikä se ole bloggaaja vika, että minä alan elää arvojeni mukaista elämää. Mutta kun ei blog(e)ista saanut enää mitään irti. Oli liian täydellistä ja liian ihanaa, se erkaannutti. Mielipidetekstit pureskellaan varmuuden vuoksi joka kantilta, ettei loppujen lopuksi sanota oikein mitään.

    Joten tyhjensin kirjanmerkkejäni aina vain lisää. Sinne jäi muutama blogi. Yhdessä ei ole kuvan kuvaa, pelkkää tekstiä ja bloggaaja julkaisee kerran viikossa, mutta ai että mä odotan sitä julkaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty. Täydellisesti.

      Ja edelleen: ymmärrän ansaintalogiikan, vaikken allekirjoita sen välttämättömyyttä. Skene kasvoi alusta asti numeroita kohti, vähän vinoon. Kun nyt muistelen sitä ensimmäistä aaltoa, hengästyttää se kulutushysteria johon kaikki silloin perustui. Onneksi, onneksi homma on muuttunut niistä ajoista.

      Kiitos kommentistasi. On mukava kuulla että verkkainen kirjoitustahti voi olla myös hyvä asia, sillä siitä revin kirjoittajana eniten stressiä.

      Poista
  16. Kääk, multa on mennyt ihan ohi tämä postaus (just kuivahtaneen meiningin takia ei ole tullut hirveästi edes seurailtua blogeja viime aikoina), mutta ihanaa kun kirjoitit aiheesta! Tää meno on ollut kokonaisuudessaan jotenkin niin epätyydyttävää, hyvä siis että nostit näitä juttuja esille. Itsekin tässä just suunnittelen blogini siirtämistä Lilystä jollekin muulle alustalle. Intoa kirjoittaa on, mutta ympäristö ei houkuttele. Oispa varaa ja voimaa perustaa oma portaali vaikka samantien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä sen sanoit! Pitkän aikaa on ollut nimenomaan kuivahtanut fiilis. Älä vaan ainakaan lopeta Räyhälää!

      Poista
  17. Kiitos - tämä teksti tuli, osui ja upposi! Kovin olen viime aikoinan mietiskellyt, mikä on se oma paikka täällä blogistaniassa, kun tuntuu, että niitä yhteistyöpostauksia pitäisi tehdä enemmän, jotta olisi oikea blogi! Olen bloggaillut omalla tyylilläni ja kannatan hitaan bloggaamisen periaatteita, joista olen jopa oman manifestini julkaissut - ja silti se paine välillä iskee päälle.
    Minulla ei ole mitään blogimainontaa ja yhteistöitä vastaan. Kukin tyylillään. Mutta siitä en vaan jaksa innostua, että muutama lempiblogi on muuttunut pelkäksi testauslaboratorioksi ja postauksista suurin osa on mainosta. Vieläpä tuotteista, jotka eivät ollenkaan istu siihen ihmiseen, jonka luulen blogin takaa tunteneeni. Ymmärrän senkin, että jos ammatikseen ja ansaintatarkoituksessa bloggaa, niin onhan niitä yhteistyöpostauksia tehtävä. Mutta uskon myös, että pitemmän päälle blogi kärsii sekä lukijapulasta että uskottavuudesta sisällön ostajien taholta, jos blogissa ei ole mitään linjaa.
    Ja todellakin - siitä verbaalisin bloggaaja -sarjasta löytäisin minäkin varmasti gaalaan sen bloggaajan, jota äänestäisin. Ja äänestäisin ilolla. Nythän tuolta blogigaalan sarjoista puuttuvat esim. sellaiset sarjat kuin kulttuuri-, kirja- ja asiantuntijablogit. Monen muun ohella.
    Mutta kiitos - aatoksesi vahvistivat omiani ja taidan vielä illan päätteeksi käydä vastailemassa muutamaan sähköpostiini tulleeseen yhteistyöehdotukseen: kiitos ei;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh! Tämä kommentti jotenkin oli jäänyt huomaamatta.

      Suhde yhteistyöpostausten ja muun sisällön välillä on oltava balanssissa - ei riitä fifty-fifty, uskottavuutta syö jos joka toinen postaus on maksettu. Vaikka yhteistyöt olisi kuinka hyvin toteutettu, kaupallisessa sisällössä on usein myyvä klangi joka erottuu muusta sisällöstä melko selkeästi. Se on ihan ok, kunhan sitä ei ole liikaa. Hyvin tehdyt yhteistyöt ovat mielestäni itseasiassa tosi inspiroivia - on mielenkiintoista nähdä miten onnistunut kaupallinen yhteistyö rakentuu niin, että sitä lukiessa ei tule kyllästynyt fiilis. Tämä on ammatillisestikin kiinnostavaa.

      Gaaloihin ehdolle ehdottomasti kulttuuri- ja asiantuntijablogit, kyllä!

      Poista
  18. Verbaalisin bloggaaja! Kannatetaan! Pelkkä kuvahuttudiipadaapa ei jaksa kiinnostaa ja mainospostauksia en lue yhtäkään. Ja itsekin lähdin kalppimaan Lilystä mainosten takia.

    Ja muuta sanottavaa mulla ei sitten ollutkaan, kaikki tärkeä on jo sanottu sun postauksessa ja näissä mahtavissa kommenteissa. Tyydyn nyökyttelemään täällä taustalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittaa tosi paljon Lilyn meininki. Display-mainonta on muutenkin vähän passé, joten nämä ''uudet'' mainoskokeilut on hieman kyseenalaisia.

      Poista
  19. Moi Laura!

    Kiitos tästä tekstistä. Mä olen kirjoittaja. Kirjoitan pääasiassa fiktiota, jonkin verran myös essee-tyyppisiä tekstejä ja kaikenlaista pohdintaa, ja usein olen miettinyt että blogi voisi olla kiva väylä jakaa asioita sekä kirjoittamiseen liittyen että kirjoittajana (ihan niitä kaunokirjallisiakin tekstejä). Jotenkin mulla on kuitenkin ollut sellainen olo että blogi ei olisi mun juttu juuri siksi, että usein verbaalisuus tuntuu jäävän jopa sivuseikaksi. Minua ei kiinnosta kirjoittaa asioista joita olen ostanut eikä ottaa sisustuskuvia kotoani. Minua ei lukijana myöskään kiinnosta lukea yhteistyöpostauksia milloin minkäkin näkkärin tuunaamisesta. Olen väsynyt "kekseliäisiin aasinsiltoihin", josta täytyy kyllä välillä nostaa hattua. Vaatii varmasti aivotyötä lähestyä kaupallista yhteistyötä henkilökohtaisesta kulmasta.

    Sinun blogisi on poikkeus tähän kaikkeen. Se tuntuu aitoudessaan ja verbaalisuudessaan hyvällä tavalla epäblogilta. Se kertoo rakkaudesta sanoihin ja tarinoihin, sisältää tarkkoja havaintoja ja lohdullisia sanoja. Se ei ole pinnallinen. Samoin Instagramisi on raikas tuulahdus, vaikka siellä on myös niitä vaatteita ja ostoksia. Olet inhimillinen ja läsnä kaikkinesi – ja minusta tuntuu kuin tuntisin sinut vaikken tunnekaan.

    Vaikka olisi kuinka visuaalinen aika ja video ja kuva ja video ja kuva ihanasti nappaamassa huomion milloin missäkin virrassa, kunnon syväluotaavaa artikkelia tai ajatuksella kirjoitettua tekstiä ei ainakaan minun maailmassani voita mikään. Uskon ja näistäkin kommenteista päätellen tiedän, että samoin on monen muun maailmassa. Ehkä minunkin pitäisi alkaa kirjoittaa blogia, jonka pääasia ovat sanat. Kiitos innoituksesta, kiitos että kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäblogi! Mikä ihana nimitys, kiitos! Tämä kommentti kumisi mielessäni monta päivää, pahoittelut että vastaan nyt.

      Kiitos näistä sanoista. Teksti on ja tulee olemaan aina tärkein osa kokonaisuutta, ja hihkun innosta aina kun löydän uuden hyvinkirjoitetun blogin. Tule siis heti kertomaan mikäli aloitat oman - täällä on jo yksi lukija valmiina.

      Poista