4.8.2017

S(h)eikkaillen

4.8.2017




En aio valehdella: tämä kesä on tuntunut jähmettyneeltä. Paikalleen paleltuneelta ja huonosti kasvaneelta. Vaihtui elokuuksi, kääntyi kohti loppuaan ilman alkua tai tunnistettavaa keskikohtaa. Kesä painoi tästä kaupungista pysähtymättä ohi, laskeutui muualle maahan (jos sinnekään). Jäljelle jäivät säteiden rippeet, täydet aurinkorasvapurkit ja lunastamattomat odotukset.

Sitä ja tätä. Valitan, aivan kuin voisin asialle jotain tehdä.





Ja ehkä vähän voinkin - ja teinkin. Nimittäin sen minkä parhaiten osaan; pakkasin laukkuni ja kiersin vähän. Kävin Valkeakoskella, ihailin tapahtumakonseptia jossa yhdistyi oudon saumattomalla tavalla kalasoppa, virret ja lonkero, stand up, jallu ja Pete Parkkonen. Harvemmin sitä pääsee todistamaan kun teltallinen ihmisiä laulaa Hoosiannaa virsikirjat edessään, Kurko-tölkit kädessään. Kiitos Työväen Musiikkitapahtumalle kutsusta, tulen toistekin.




Juttelin kaikista ja kaikesta, kiljuin keuhkoni tyhjiksi reilussa kolmessa minuutissa (joka myös Kohta sataa -kappaleena tunnetaan), jatkoin polveilevaa keskustelua yön pikkutunneille saakka. Paluumatkalla bussin takaosa lauloi epävireisesti Bohemian Rhapsodya ja muistan tajunneeni jotain jonka olen ehtinyt jo unohtaa.

Saavuin yöllä kotiin, nukuin tunnin pari ja lähdin aikaisella aamujunalla luoteisrannikolle. Nuokuin ikkunaa vasten, heräilin ja nukahtelin vuorotellen, sinnittelin laiskasti. Meri odotti. Väsymyksen alla läikähteli onni. Enhän minä poutaa ollut kesääni kaivannut, vaan seikkailua! Ja nyt olin matkalla yhdelle - siitä lisää pian.





Laura



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti