27.8.2017

Muukalainen muka

27.8.2017




Kolmannen aamun valjetessa heräsin kukonlaulun aikaan. (Naapurin kukko tosin laulaa aamut, yöt ja aamuyöt läpeensä, joten vertauskuvani ontuu hieman.) Nousin, pujotin mekon päälle ja heitin kassin olalle. Kävelin rantaan katsomaan miltä saari näyttää sunnuntaihin heräillessään.

Ehdin jo ensimmäisten päivien aikana turhautua rannan brittiläis-saksalaiseen kakofoniaan, paljaisiin pakaroihin ja ravintolaillalliset pop up -mainoksen lailla keskeyttäviin kaupustelijoihin. Muistuttelen tuon tuosta itselleni että turismi on täkäläisten tärkein elinkeino, ilman sitä minäkään en olisi täällä. Jankutan, muistan ja painaudun pehmeään ymmärrykseen, kunnes näkökentän laidalle ilmestyy joku ruusun kanssa. Huoh.

Niinpä olen etsiytynyt paikkoihin joihin kaikki muut eivät eksy, totutellut elämänrytmiin jossa muut eivät elä. Lähden kun muut tulevat, tulen kun muut lähtevät. Eilen ajellessani bussilla viereiseen kaupunkiin, bongasin matkalla pätkän houkuttelevan tyhjää rantaviivaa. En usko että olen sielläkään yksin, sunnuntaisin paikallisetkin valuvat rannoille.

Mitä tummemmaksi ihoni käy, sitä harvemmin keskustelu aloitetaan englanniksi. On helpottavaa kadota osaksi maisemaa, nojata taaksepäin ja ymmärtää. Täällä voin olla kuka tahansa tavalla jolla en missään muualla voi. Ostan hunajaa (parasta), nahkasandaalit ja nilkkakorun. Olen muukalainen ja sitten en kuitenkaan.






Laura





2 kommenttia :

  1. Sun matkajutut on ihania. Ihan kuin olisin melkein itsekin siellä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kuulla! Kunpa vaan malttais istua ja kirjoittaa enemmänkin, mutta on niin kiire nauttia kaikesta! Puhelimen muistioon on kertynyt kyllä aika paljon asiaa, joten eiköhän niistä muutamia juttuja synny!

      Poista