30.8.2017

Kreikasta, kirjoittamisesta ja Kreikasta kirjoittamisesta

30.8.2017



Kun lähdin matkaan, ajattelin (kuin itseäni tuntematta) että julkaisisin jotain joka päivä. Istuisin tummenevissa illoissa läppäri sylissä, paksujalkainen viinilasi muovipöydällä keikkuen ja antaisin palaa. Kirjoittaisin runoja! Päiväkirjaa!

Milloin minä opin?

Eihän se niin ole mennyt. Eihän se koskaan kohdallani mene niin. On ollut kiire elää ja olla, imeä paahteista ilmaa itseensä, tuijottaa merta ja olla miettimättä sitä vääjäämätöntä tosiasiaa että pian, aivan pian on palattava. Päivissä on haikeuden kelmu, tietoisuus kaiken hetkellisyydestä saa tarttumaan jokaiseen minuuttiin kaksin käsin.

Olenhan minä kirjoittanut - enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Olen kirjoittanut puhelimen muistion tekstiä täyteen; näpyttellyt lähikaupassa, tavernoissa, rannalla - seisahtunut rantabulevardille napatakseni kiinni mielen rajoille lipuneeseen ajatukseen.

Juuri sitä olen tajunnut eniten kaipaavani; en valmiiksi pedattua petiä ja helteestä hikoilevia juomia (tosin ei niissäkään mitään varsinaista vikaa ole), vaan aikaa pysähtyä mielen äärelle. Sillä jos nämä päivät jotain ovat opettaneet niin sen, että alitajunnallani olisi melkoisen paljon asioita kerrottavana.

Tekstejä Kreikasta tulee kyllä, julkaisen ne jahka joudun joudan Suomeen. Nyt haluan käpertyä vielä hetkeksi tähän kultaiseen valoon, iholla laiskasti väreilevään lämpöön.






Laura






2 kommenttia :

  1. Niin tuttu tunne. Ja tiedätkö, ne puhelimen muistiot ovat yleensä se paikka missä oikeasti jotain tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Olin ihan yllättynyt tästä, kun tekstiä tuntui pulppuavan joka kadunkulmassa ja tavernassa. Ah, kaipasin sitä niin.

      Poista