22.8.2017

Kaikki jatkuu kysymättä

22.8.2017




Kun asioita tapahtuu lähellä, kirjoittamisen päälle laskeutuu odottava hiljaisuuden paino. Olisi hyvä sanoa jotain, kun tässä kerran ollaan. Mutta minulla ei ole sanottavaa Kauppatorin tapahtumista. Niin kuin muualla, näidenkin rajojen sisällä päivät vyöryvät toistensa päälle, kuittaavat elämän jatkuneeksi.

Näissä hetkissä mietin heitä joille mikään paikka omassa maailmassa ei takaa täyttä turvaa. Joille kaksi kuollutta pyöristyy nollaan, ja neljä on yhdeksää parempi. Mieleni vaeltelee kaduille joilla laukaukset rytmittävät päiviä, katutaistelut katkovat öitä. Ajattelen niitä joille jokainen aamuksi kääntynyt yö on pieni erävoitto sattumasta.

Työnnän ostoskärryä Prisman käytävillä perjantai-iltana enkä voi olla ajattelematta kuinka uppo-onnekas olen saadessani katsoa kaikkea tätä etäältä. Maksaa ostokseni, kadota kotiini. Lukita oven ollen varma siitä, ettei kukaan herätä minua.





Laura





6 kommenttia :

  1. <3

    sä olet niiin taitava. ei muuta. kiitos!

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu, kiitos. ❤

    VastaaPoista
  3. Mä asuin aikoinaan Tel Avivissa. Historiaa oli jokainen mukulakivi täynnä. Opetuksia paljon. Kaikesta. Tunsin olevani silti turvassa vaikka ympärillä kiehui. Outoo.
    Tiedän mitä tarkoitat.
    En voi lakata ihmettelemästä tai miettimästä. Sanaton. Taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Israel on aivan uskomaton paikka. Juuri tuollainen; kuvankaunis mutta kaikessa hiljaisuudessa kiehuva. Yksi kiehtovimmista paikoista joissa olen käynyt.

      Poista