8.8.2017

Itsenäinen nainen matkustaa

8.8.2017



Menin ja varasin pakettimatkan. Tai sanotaan ennemminkin: menimme ja varasimme pakettimatkan, yhdessä äitini kanssa. Matkaan lähden tosin ihan itsekseni.

Sukumme naiset ovat tunnettuja nopeista liikkeistään. Kun mainitsin suurpiirteisistä matka-aikeistani ohimennen äidilleni, huikkasi hän heipat eteisestämme ja lupasi palata pian asiaan. Ja kas, tunnin päästä äiti soitti, luetteli kaikki budjettiini sopivat kohteet ja ajankohdat, kertoi soittaneensa Tjäreborgille, tarkistaneensa pari asiaa, listasi kriteerini täyttävän top kolmosen ja pari muuttujaa. Linjan toisesta päästä kuului odottava hiljaisuus.


Minä: 170 euroa ylimääräistä yksin matkustavalta, mitä helvettiä?!

Äiti: Älä kiroile.

Minä: Mutta toihan on ihan mielenvikaista! Eikö maailmassa arvosteta yksinoloa? Miksi kaikki pitää tehdä parina tai perheenä? En tiedä, ehkä nyt vaan jätän menemättä.

Äiti: Me päätettiin isäs kanssa maksaa se ylimääräinen osuus. Sanot nyt vaan minkä näistä valitset niin varataan se.

Minä: ?!??

Äiti: Kyllä sun pitää päästä Kreikkaan.


12 minuuttia puhelun aloittamisesta olin varannut matkan.

Ensimmäinen myöhästymispainajainen on jo nähty, bikinit hankittu ja horrostavaa kielipäätä herätelty yksitoikkoisilla monologeilla kylpyhuoneen peilin edessä. Kuusitoista päivää lähtöön.






Laura




15 kommenttia :

  1. Ihana äiti!

    Mä en oo koskaan ollut lomamatkalla yksin, en Suomessa enkä ulkomailla. Työreissuja on toki tullut tehtyä, mutta lomalle en oo koskaan edes harkinnut lähteväni yksin. Työmatkallakin tuntuu jotenkin surulliselta käydä yksin jossain ravintolassa illalla syömässä, niinpä oon usein tyytynyt huonepalveluun. Oonpas mä rajoittunut... Sen sijaan voin esim. käydä vallan hyvin yksin elokuvissa, mitä taas moni muu ei tekisi mistään hinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö!

      Mä nimenomaan lähden ollakseni yksin - niin harvinaista herkkua tässä elämänvaiheessa että hihkun innosta saadessani mahdollisuuden tällaiseen luksukseen. Meitä on monenlaisia, tiedän paljon ihmisiä joille yksin lähteminen (ja OLEMINEN) tuntuisi lähinnä painajaiselta. Tästä lisää vielä!

      Poista
    2. Yksin oleminen onkin ihanaa ja omalle pääkopalleni tuikitarpeellista tasaisin väliajoin. Se on ihan parasta kun saa olla rauhassa yksin kotona, edes vaikka yhden illan. Tässä elämäntilanteessa se on tosiaan vaan aika harvinaista herkkua. Ehkäpä vielä joskus rohkaistun ja lähden itsekseni jonnekin reissuun. :) Nauti matkasta, on varmasti mahtavaa!

      Poista
    3. Joo ja monesti pelkkä yksin imuroiminen ja hyvän musan kuuntelu ehtii ladata edes sen kriittisimmän yksinolontarpeen, ja taas jaksaa. Kiitos, nautin! Pus!

      Poista
  2. Aaaaah! Ihanaa! Kesän jatkot! Tai kesän aloitus. Riippuu siitä onko tänä vuonna suomen kesä ollut kesä lainkaan. Ihanaa matkaa jos ei vielä sitä ennen nähdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Viikon kesä Kreikassa, ei paha. Kyllä me varmaan nähdään vielä ennen, vaikkei tällä viikolla ehdittäiskään!

      Poista
  3. En kestä! Antaisin mitä vain yksin Kreikkaan tehdystä pakettimatkasta. Suoraan sanottuna haaveilen sellaisesta mahdollisuudesta ihan säännöllisesti.

    Mutta en tiedä. Tässä perhetilanteessa ja perheemme suht pienillä tuloilla tuntuu, että velvollisuuteni on tyytyä itsellision omatoimimatkoihin vanhempieni kesämökille Savoon. Lomabudjetit menee perhelomailuun. Mälsää. Oon sulle viiltävän kateellinen, senkin onnenmyyrä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sanni!

      Myönnän itsekin että olen ilosta ymmyrkäinen päästessäni reissuun. Pääsin yksinreissailun makuun muutama vuosi sitten Lontoossa, enkä sen jälkeen ole tehnyt tällaista pyhiinvaellusta. Tulee todella tarpeeseen.

      Käytän nyt kliseekortin: vaiheita kaikki. Sinäkin pääset vielä, ja sitten tihrustat lasten kuvia puhelimesta yksin helteisellä parvekkeella ja itket kun ne on jo niin isoja. Iiihan kaverin puolesta tässä kertoilen.

      Poista
    2. Sulle tulee ihana reissu!

      Mä lupaan singahtaa matkaan heti kun lapset ovat niin isoja, etteivät enää vaadi osaansa (mun tienaamista) lomabudjettirahoista, vaan reissaavat ihan omilla tienesteillään.

      Tää on itse asiassa oikeasti niitä harvoja asioita, jotka mua tässä pienituloisuudessa harmittaa. Olisi ihanaa matkustella enemmän. Yksin, kavereiden kanssa, puolison kanssa, perheenä... Ja sitten haluaisin ehdottomasti viedä myös kunkin lapsen kahdenkesken jonnekin kauas. Maybe someday.

      Poista
    3. Herranen aika, niinPÄ! Vaikka ei ne voitot tänne Tammerkosken itäpuolelle koskaan osu kuitenkaan... :-D

      Poista
  4. Vau! Iso sydän ja rentouttavaa matkaa Laura!

    VastaaPoista