14.7.2017

Täältä minut löydät: Kattila

14.7.2017



On siis kesä. Se aika vuodesta jolloin suomalaiset vaeltavat läpi maatamme niin vaaka- kuin pystysuuunnassa. Jos suvistoppisi sijoittuu Tampereelle, kerron sinulle nyt paikan jossa syödä. Hallituskatu 5.

Kattila on lempipaikkani. Kun en tiedä mihin mennä, tiedän aina mihin mennä.

Kattilaan vien sekä kokeilunhaluiset kulinaristikollegat että perinteisempien makujen ystävät; kynnyksen yli voi turvallisin mielin saatella niin kokeilijat kuin uudelle aremmat. Ei tarvitse stressata hetkeäkään etteikö listalta löytyisi sopivaa syötävää ihan jokaiselle.

Näiden kuvien ottamisiltana söin menun läpi kutsuvieraan ominaisuudessa ilmaiseksi, mutta kannan tasaisesti osan kuukausituloistani tähän keskustan ihanimpaan raflaan. Teen sen ilomielin; ruoka on aina - siis ihan aina - huokailuttavan herkullista, hinta-laatusuhde mitä mainioin. Paikka saattaa vaikuttaa ulospäin eksklusiiviselta rönsyilevine kukkineen (somistuksessa ei turhia säästellä), mutta lounaan syö samaan hintaan kuin missä tahansa muussa keskustan ravintoloista. Palvelu on välitöntä ja vilpitöntä, kuin kotiinsa tulisi. (Tosin en koskaan osaisi sisustaa omaa kotiani yhtä mielikuvituksellisesti, ah!)






Parmesaanikuorrutettua helmikanaa söin tuona iltana, ja moneen otteeseen myös sen jälkeen. Taivaallista. Olen lähiaikoina tehnyt vallankumouksellisia peliliikkeitä ruokailutottumuksissani, niistä uusimpana parmesaanijuuston siirtyminen mustalta listalta kauppalapulle. Myönnän: Kattilan kesälistalla on ollut tekemistä asian kanssa.

Seuraa keliaakikon nöyrä kiitos. Kattila on yksi niistä harvoista ravintoloista joissa gluteenittomuus ei rajaa ruokalistaa kolmannekseen. Lähes kaikki tarjolla olevat annokset ovat lähtökohtaisesti gluteenittomia - virkistävää! Selailla nyt menua niin kuin normaalit ihminen, kyselemättä sen kummemmin geen perään. Kokemus sekin.






Ylläolevat kuvat on otettu eri iltoina. Päivä vaihtuu, vanukas pysyy. Luitte oikein: va-nu-kas. Tämän jälkiruoan vetovoimasta kertonee jotain myös se, että vein eräänä iltana Tampereelle pölähtäneet turistit syömään Kattilaan pelkkää vanukasta. Kuka muka sanoi ettei ravintolaan voi mennä syömään vain jälkiruokaa? Tämän kesän jälkkärilistan tähti on valkosuklaavanukas jonka pohjalla on täydellisen kirpeä vadelmasurvos ja päällä syntisen rapea mantelitosca.

Ja kun puhun valkosuklaasta, tarkoitan sitä; kuin sulaa suklaata lusikoisi.

Tänä iltana suuntaamme askeleemme jälleen kerran Hallituskadun ja Aleksis Kiven kadun kulmaan. Pöytävaraus on tehty, viimeiset duunihommat odottelevat työpöydällä viimeistelyään. Hiukset rennosti niskaan nutturalle, korviin kevyet renkaat. Mekko, ehkä. Toivottavasti pöytämme on ikkunan vieressä - rakastan katsella kaupungin yöelämään katoavia askelia, ihmisten yllä poreilevaa alkuillan lupailevaa huumaa. Lasiin pyydän listalta ehkä jotain ennestään tuntematonta kuplivaa, tai paikan sommelierin Mikan omatekemää limoncelloa - parasta maistamaani.






Laura





2 kommenttia :

  1. Ooh.
    Oon monen monta kertaa tuijotellut vastapäisen Kaffilan ikkunasta Kattilaa, vieläkään siis käymättä koko paikassa!
    Pitänee Limoncellon takia korjauttaa asia! Tähän mennessä olen saanut parasta Santa Fe:ssä espanjassa, erään norjalaisen merimiehen omatekemää likööriä. Joten, pitää testata ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä asia sinun on korjattava pikimiten - Kattila on paras!

      Poista