22.7.2017

Onnen koordinaatit

22.7.2017



Siinäpä se, yhteen kuvaan kaapattuna. Kroonisen kaipuuni kulminaatiopiste - paikka jossa olen onnellisimmillani.

Tälle järvelle, tähän nimenomaiseen soutuveneeseen pakenen ajatuksissani aina kun käsillä oleva hetki käy liian raskaaksi, tai muuten vaan sietämättömäksi.

Olen vetäytynyt laineille lukemattomia kertoja vuosien saatossa; syödessäni kuivaa leipää työpaikkaruokalassa ja kuunnellessani mitättömästä sivulauseesta leimahtanutta keskustelua viikkopalaverissa. Odottaessani kengät märkänä bussia marraskuun valuvassa harmaudessa, pakatessani turhilta tuntuneita tavaroitani ahtaaksi käyneestä kaksiosta yksiöön. Riidellessäni toisiksi viimeistä kertaa. Olen veneestä käsin allekirjoittanut muille minua tärkeämpiä papereita, käärinyt perintöastioita sanomalehteen, katsonut kadulla silmiin ja esittänyt ymmärtäväistä. Nojannut taaksepäin, vaihtanut painoa toiselle jalalle ja antanut pupillien supistua. 


Tällä järvellä kelluvat korkeimman onneni maantieteelliset koordinaatit. Jos aivoihini näkisi, huomaisi hyvin pian että vietän Kainuussa paljon enemmän aikaa kuin mitä pöytäkalenterini antaa ymmärtää.


Missä on sinun pakopaikkasi?






Laura






10 kommenttia :

  1. Maantie ilta-auringossa, toisella puolella peltoa, toisella puolella horsmat, lupiinit ja leinikit. Maalaistyttö mikä maalaistyttö.

    VastaaPoista
  2. Oon nyt pohdiskellut tätä kysymystä muutamana päivänä ilman että ajatukset veisivät tiettyyn paikkaan. Sen sijaan ajatukset liitävät aina meren äärelle, minne tahansa missä merituuli sekoittaa hiukset ja tuulettaa mietteet paikoilleen. Mulla on sellainen tuntuma, että merelle tuijottaminen omassa tai vähintään yhtä hyvässä kanssaihmisten seurassa on kuin kotona olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merituuli! Vietin juuri viikonlopun meren äärellä - se tuoksu!

      Poista
  3. Pakenen kirjoihin. Siksi perustin Lilyyn uuden lukupiirin. Siellä on arvontakin menossa. Tervetuloa. :)

    http://www.lily.fi/blogit/lukupiiri

    VastaaPoista
  4. Mä rakastan saaristoa, yhtä tiettyä saarta jos tarkkoja ollaan. Tykkään makoilla laiturilla ja laineet liplattavat laituria vasten. Saaressa kävely, korppi raakuu jossain kaukana ja lokit juttelevat keskenään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laineiden ääni. Yksi lemppareistani. Aallot ylipäätään, ah.

      Poista
  5. Olet ihana sanoinesi. Tekee mieli lähteä välittömästi soutelemaan vaikka kaatosateeseen.

    Menikö tuo oikeinpäin tuo "pakatessani turhilta tuntuneita tavaroitani ahtaaksi käyneestä kaksiosta yksiöön", meni se varmaan, mielelläni kuulen lisää kun jotain samankaltaista on meneillään nyt. Vaikka tällä hetkellä se yksiö tuntuu liian tilavalta, liian tilavalta.... yhdelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä! Soutelu on aina hyväksi, poudalla tai viistosateessa.

      Kyllä; aikoinaan kaksion neliöt kävivät liian ahtaiksi elää, ja niin kurvasi kaksi muuttoautoa eri suuntiin yhteiseltä ovelta. Sitä tapahtuu, siitä oppii.

      Poista