18.7.2017

Niinä kesinä

18.7.2017



Laskennallisesti kesä on ennättänyt jo puoleenväliin ja sen yli.

Ostin parvekkeen täyteen kukkia ja yrttejä kuukausi sitten, mutten ole istunut vehreyden keskellä kuin ehkä viidesti. Milloin sataa (tänä kesänä täällä on satanut noin yhdeksänä päivänä kymmenestä), milloin olen muualla. Usein sitäkin.

Parvekkeen kattoon ripustetut valot syttyvät itsestään iltaisin hämärän laskeutuessa. Kesä on kääntänyt jo kylkeään, valonauha syttyy ilta illalta yhä aikaisemmin.

Tuleehan näitä, kesiä. Tuntuu että sanoin näin myös viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Vai muistanko väärin? Saapuvissa päivissä on sateen paino, taivasta sahaavissa pilvilautoissa optio jälleen yhden iltapäivän pituiselle kuurolle. Ihan kuin kesä olisi unohtanut meidät ja tämän kaupungin, tiputtanut viime hetkellä pois laskuistaan. En tiedä onko tämä outo säätila vain yksi poikkeama muiden joukossa, vai tulevatko kesät aina olemaan tällaisia, arvaamattomia. Kolmen kuukauden mittainen vuoristorata täynnä pieniä pettymyksiä ja odotettuja yllätyksiä.

Vaikka viihdyn viileissä päivissä, kaipaan kesiini sirittävää kuumuutta; aurinkorasvan käynyttä tuoksua iltapäivään ehtineellä iholla, paisteen pingottamia poskipäitä ja painostavasta helteestä seisovaa ilmaa. Jokakesäistä kulminaatiopistettä, jonka jälkeen kaikki sitä edeltänyt ja vielä tuleva on anteeksi annettu.

Katselen sateen välinpitämätöntä vihmontaa, tukahdutan huokauksen huonosti.

Mutta muistatko sen kesän kun oli tukahduttavan kuuma ja juotiin älytön määrä limsaa, hän kysyy. Siinä asunnossasi jossa ei ollut verhoja, muistatko? Muistatko kun käveltiin paljain jaloin kotiin koska halusit kokeilla pystytkö? Tai kun keräsit pulloja, uhkasit matkustaa kerätyillä rahoilla toiselle puolen maapalloa? Entä se kesä kun juotiin keskellä yötä pullo viiniä ja heiteltiin frisbeetä? Onko siitä kaksi vuotta, vai neljä?



Niin. Tuleehan niitä.





Laura




6 kommenttia :

  1. Samoja ajatuksia on kesän suhteen,kyllä sellainen odottelun tunne käy mielessä harva se päivä;josko lämpenee.Sitten tulee katsottua säätiedotuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan oppinut katsomaan säätiedotuksia. Lämpömittaria ei ole ollut sen koomin kun kotoa muutin - eikun olipas, tässä asunnossa! Mutta se tippui jonnekin ikkunoita pestessä.

      Ehkä helle vielä saapuu. Saapuispa.

      Poista
  2. Tässä oli paljon asiaa kauniisti tiivistettynä. Kiitos. <3

    VastaaPoista
  3. Aika itsessään pitää sisällään ajattoman version.
    Aikaa on huikeaa alkaa pohtimaan. Kun, oikeasti tietää, ettei sitä ole. Jännä fiilis, vai mitä?? Kun sukellan ajan eri tasoihin tai kerroksiin, voin sanoa, että elän kokonaisesti miljoona elämää sekunnin aikana! Mä vastaanotin tässä muutama kuukausi sitten Mestari-nimen itselleni ammattiini liittyen. Olen ensimmäinen lajissaan tässä genressä ☆ Kesti isot viisi pitkää vuotta, kunnes saavutin sen, mitä varten olin tänne syntynyt. Näkijäksi. Ja, haluankin kiittää myös sinua Laura, kaikista niistä oivalluttavista teksteistäsi, joista olen saanut ns vertaistukea aikoina, jolloin tunsin että kiviä on edessä vielä hetken. Kiitos. Tiedän, että tämä ei välity tässä niin kuin sen pitäisi; hetkessä. Mutta, tiedän että tiedät. Sieluntasot ovat aina samat.

    Aloitin myös vuoden tauon jälkeen oman blogini. Kolmannen kerran. Nyt se on sellaista, jonka sen pitääkin olla. Uudestisyntyneenä!! Olo on niin vapaa. Ihan kaikesta.

    Jospa se sääkin tästä aurinkoistuisi?! 😊😊 Törmäillään!
    Pus
    Mia☆☆☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea Mia, mahtava juttu! Oman jutun eteen jaksaa tehdä töitä, kun visio on kirkas (pun intended, heh) - ihanaa kuulla että olet perillä. Hurraa!

      Poista