13.7.2017

Papan päivä

13.7.2017




Vuosi sitten istuin bussissa kassissani juureen leivottua leipää, hallin parasta kalaa ja muutama mansikkaleivos. Oli pappani viimeinen syntymäpäivä. (Sitä emme tosin kumpainenkaan tuolloin tienneet.)

Nyt seison hautausmaan kukkakioskilla ja tuijotan sateen nuolemia ylihinnoiteltuja kimppuja. Käännyn takaisin liikennevaloihin – päätän ostaa kunnon kimpun jostain lähistön lukuisista kukkakaupoista. Lähin kukkakauppa näyttää pahaenteisen pimeältä. Lomalla. Seuraava kauppa on muutaman korttelin päässä. Googlaan. Suljettu sekin, heinäkuun loppuun.

Seison tihkusateessa ja mietin mitä teen. Mieleen juolahtaa kukkakauppa jonka vieressä asuin aikoinaan puolitoista vuotta, mutta jossa en koskaan ole päässyt käymään. Näpy näpy. Auki klo 18 saakka. Luojan kiitos.

Perillä valitsen nippuun neilikkaa, harsoa ja muita joiden nimet unohdan heti myyjän ne lausuttua. Sinistä ja valkoista, vähän ilmeistä. Tunnen itseni typeräksi. Isoisäni ei ollut mikään palosieluinen patriootti. Käytän kukkiin enemmän rahaa kuin pappa olisi koskaan suostunut ottamaan vastaan. Vanhassa rahassa sata markkaa.


Matkalla hautausmaalle poikkean kahvilaan. Juon kupin juhlan kunniaksi, selaan päivän lehden. Pohjois-Korea, sodan uhka, hätäkokous. Hörppään kupin pohjat ja muistelen sanoja jotka pappa eräänä helteisenä kesäpäivänä sanomalehtensä takaa lausui:

’’Kunpa kaikki voisivat elää sovussa.’’ 






Laura





2 kommenttia :