11.7.2017

Luurit jäähylle

11.7.2017




Minulla on pinttynyt suhde musiikkiin. Joku tarkka voisi erotella siitä riippuvuuden piirteitä, mutta totean vain että uskon tarvitsevani musiikkia enemmän kuin varsinaisia ihmiskontakteja.


Kuuntelen R&B:tä ajalta jolloin kaikilla oli värilinssilliset aurinkolasit, lantiofarkut ja oma boo. Kuuntelen optimismilla kuorrutettuja kesähittejä, suurieleisiä rakkauslauluja sekä erobiisejä joiden lyriikoihin minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista henkilökohtaista tarttumapintaa.

Musiikki on tunteideni katalysaattori - lievittää tai lietsoo tilanteesta riippuen.

Kun kuuntelen musiikkia, en ole paikalla. Laittaessani luurit korville, painan samalla preesensin oven perässäni kiinni. Astun sulavasti tästä hetkestä sivuun, olen ajatuksen tasolla jossain aivan muualla. Pakenen liikkumatta mihinkään.

Eräänä aamuna kuljin tavallista reittiäni kun puhelimen akku loppui heti kotipihasta lähdettyäni. Näyttö pimeni, biisi loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Nostin kuulokkeet korvilta ja nakkasin puhelimen mukana laukun pohjalle. Ja mikä äänimaisema ympärillä avautui! Linnut sirkuttivat aamunavajaisiaan, ympärillä kohoavien puiden latvat huojuivat huomenta nekin. Heinä piti kaunista kesäistä suhinaansa, hautausmaalle kävelevien kannat rahisivat rauhallisesti hiekkatiellä.

Tajusin etten ollut kuunnellut kesää ollenkaan. Olin kävellyt viikosta toiseen kesäisen konsertin keskellä siitä tietämättä.

Kirjoittaminen on takellellut. En enää ihmettele miksi. Yksi kirjoittamisen tärkeimmistä opeista on pitää aistit avoinna; nähdä ja kuulla, kysyä ja kokea. Ei siis ihme ettei ole mitään sanottavaa, kun kulkee päivästä toiseen yksin omassa näkymättömässä todellisuudessaan ketään kohtaamatta.

Päätin laittaa kuulokkeet jäähylle loppukesäksi. Uskon että se on paras päätös pitkään aikaan.






Laura







4 kommenttia :

  1. Mun on aina ollut vaikeaa ymmärtää luurit korvilla kulkijoita, vaikka rakastankin musiikkia ja kuuntelen sitä paljon. Kun kuljen missä lie, mun pitää yksinkertaisesti saada kuulla, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen kyllä yrittänyt joskus käyttää jotain nappikuulokkeita "koska muutkin", mutta ei siitä tullut mitään. Mun on pakko saada kuulla, mistä suunnasta bussit tulevat ja milloin ohitse kolisee raitiovaunu, luonnon äänistä nyt puhumattakaan. Esimerkiksi: jos kulkee napit korvilla Kaivopuiston rantaa ja syö samalla jätskiä, ei nappikorvainen henkilö kuule etukäteen kalalokkien kaakatusta, joka tarkoittaa vain yhtä asiaa: "napataan ton tyypin jätski!". Siinä on tragedian ainekset koossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä just! En ole tunnistanut itsessäni tarvetta kuulla muita (mikä on lähtökohtaisesti SAIRASTA) - hinkannut vaan omaa kulunutta rataani. Ehkä ihan hyvä että herätys tuli tässä vaiheessa, olis pian mennyt koko kesä kuulematta ohi.

      Poista
  2. En yleensä kuuntele musiikkia muuten kuin kotona koneen ääreessä ja töitä tehdessä. Se todennäköisesti on aiheuttanut sen etten jaksa kuunnella ulkona kulkiessa oikein kenenkään, vähiten itseni, valitsemaa musiikkia. Mutta aina silloin tällöin tulee tarve hautautua kuulokkeiden maailmaan ulos lähtiessä. Lähinnä silloin kun muut ihmiset ja koko muu maailma ahdistaa. Silloin kuuntelenkin voimabiisejä. Niitä joita kuunnellaan uudestaan ja uudestaan kymmeniä kertoja peräkkäin ja joiden ansioista jossain vaiheessa askel kevenee musan tahtiseksi, laukun naputtelu sormilla kiinnittää ihmisten huomion ja virne leviää naamalle. Hähää, mäpäs tiedänkin jotain mitä kukaan muu ei tiiä, koska mulla on oma teemamusa!

    Tässä päivänä eräänä, ennen kunnon kesän alkua kuuntelin Karma Fields - Stickup Feat. Juliette Lewis biisiä ( https://youtu.be/ysNolli7iGg ) ja täytyy kyllä todeta että oli aika vaikeaa olla ryöstämättä pankkia. Oli niin järjettömän hyvä voimabiisilöytö!

    Se pankkiryöstö on mun rikastumishaave. Toisin kuin suurimmalla osalla suomalaisista. Ainakin jos uskoo erästä kyselyä ja MTV:n uutista: "Kysely: Suomalainen haaveilee rikastuvansa lottovoitolla – työnteolla rikastumiseen uskovat eniten nuoret"

    Haaveena pakkiryöstörikastuminen. Ainakin siihen asti kunnes joku tönäis vahingossa kuulokkeet pois korvilta tai biisi loppuis. Ryöstö alle viidessä minuutissa. Eli kuulokkeet ja roudariteippiä pään ympärille sekä muutama kuppi vahvaa kahvia kurkusta alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimabiisit toimii ruiskeena huonoihin päiviin. Mutta siinä vaiheessa kun tarvitsee voimabiisin jokaisen aamun alkajaisiksi, pitänee tarkistaa onko kaikki ihan kunnossa. Olen punninnut paljon työntekoa (niin kuin puheista ja teksteistä on saattanut tulkita) lähiaikoina, ja haluan ottaa arjen vastaan ilman buustia.

      Pankkiryöstö, aika hc!

      Poista