24.6.2017

Rakas anna mun ajaa mökkitie

24.6.2017



Olimme päättäneet lähteä juhannusliikenteeseen vasta aaton aamuna, kun kiireisimmät olivat päässeet jo perille. Halusin ajaa mökille pienten metsäteiden kautta, kuunnellen akustista musiikkia, jossittellen jokaisen järvenrantahuvilan kohdalla. Millaista elämämme olisi tuolla? Tai tuolla?

Ilmoitin romanttisesta aikeistani perillä odottavalle äidilleni. Hän vastasi: ei kannata. Moottoritien kautta reitti olisi kaksi kertaa nopeampi. Vastasin että mutkittelemme silti.

Kerroin aikeeni myös kuskille, joka hieman epäili suunnistustaitojani. Lähti kuitenkin seikkailuun kun ylikorostetun huolettomasti vakuutin että olen ajanut reitin moohohoneen kertaan. (Tosin vain toiseen suuntaan ja kyydissä istuen, mutta turha tässä on nyt takertua lillukanvarsiin.)

Lähdimme matkaan.

''Noustaanko tästä, kun tuossa näyttäis olevan se viitta?''

''Eeei, kyllä tästä mennään vielä suoraan...''

''.....eiku. Joo, käydääns kääntymässä tuolla.''


Ajoimme ensimmäisestä liittymästä ohi, kun navigaattorini pallo laahasi perässä. Teimme ylimääräisen kierroksen lähitienoon maatiloilla ja huokailin kuinka ihanaa elämä voisi täälläkin olla!


Ajoimme ohi toisesta liittymästä, kun selasin Spotifystä sopivaa akustista tunnelmointibiisiä.


Kolmannella kerralla keskityin niin paljon kauniiseen maisemaan, että kuskin kyselyistä huolimatta ajoimme risteyksestä suoraan, vaikka olisi pitänyt kääntyä. Kolmansien uparien kohdalla olin kuulevinani kuskin suusta sanat ''Et ole tosissasi...''



Puoltatoista tuntia, kolmea u-käännöstä, kahta kinaa ja lukemattomia vaihtoehtoisia todellisuuksia myöhemmin pääsimme kuin pääsimmekin perille!

Huomenna samaa reittiä takaisin.





Laura








4 kommenttia :