26.6.2017

Mielenpäälliset

26.6.2017



Maanantain kunniaksi (ja kokonaisuuksiin kykenemättömien aivojen armahdukseksi) ajattelin jakaa muutaman irrallisen mielenpäällisen.

Aloittakaamme päivän parhaasta uutisesta. Store of Hopen joukkorahoituskampanja tuli tänään päätökseensä, ja kiritti koko juhannuksen ylittäen lopulta htavoitteensa! Skumppaa, konfetteja, kashmiria! Seurasin kampanjan huimaa loppukiriä juhannuksena, päivittäen sivua vuorotellen Hihna247-lähetyksen kanssa (joka muuten on, mikäli jollekin on jäänyt epäselväksi, parasta mitä televisio on hetkeen tarjoillut. Vrt. alta SKAM-analyysi.)

Kulmakarvojen ja ripsien värjäys. Välimerellisestä verenperimästäni kiitollisena olen aina ajatellut että naamakarvojen värjääminen on nimenomaan vaaleaverikköjen hommaa, eikä värjääminen tuo mitään iloa jo valmiiksi tummiin piirteisiini. Ja kissan viikset (pun kinda intended...)! Ilme muuttui hetkessä skarpimmaksi, kun naamaan sudittiin parillakympillä koko kesän kestävät raamit.

Tyylin näivettyminen ja sitä kautta kristallisoituminen. Olen tehnyt tilastollisia havaintoja päälleni eksyvistä vaatteista. Tulos: tulen mainiosti toimeen kolmilla housuilla, muutamalla topilla ja luottotakilla. Kunnon nilkkurit, kaikennielevä laukku ja mattahuulipuna - siinä kaikki mitä tarvitsen. Vaatekaappini todellisuus on aivan toinen; rivi eriväristä pellavaa ja silkkiä, designer-kuosia ja skandiraitaa, villamekkoa ja silkkipuseroa. Ihania kaikki, mutta käyttöasteeltaan nollan luokkaa. En yksinkertaisesti jaksa aloittaa aamujani farkkutetriksellä tai asuarpajaisilla. Niinpä nöyränä kirjaan jälleen kerran kalenteriin: varaa kirppis, myy pois, ole fiksumpi, opi jo.


SKAMin viimeinen jakso. Te jotka ette ole vielä nähneet jaksoa tai luoja paratkoon koko sarjaa, älkää peljätkö: en aio kertoa mitä tapahtuu. Sillä siinäpä se: viimeisessä jaksossa tapahtuu omaan makuuni ihan liikaa. Kuin dynamiikaltaan ontto liikuntatunnin parijono, jossa jokaiselle löytyy lopuksi aina joku - vaikka väkisin.



Mitä siellä roikkuu mielen päällä? Havaintoja, tuntemuksia, sovittuja riitoja? Alkavia lomia, päättyviä kirjoja, korvaamattomia keskusteluita? Lenkkibiisejä? Irtokarkkeja ja/tai -suhteita? Haikuja menneestä, visioita tulevasta?








Laura





10 kommenttia :

  1. Mielen päällä lähinnä loma. Ja lepo. Niin paljon kuin rakastankin arkea, juuri nyt tuntuu todella kernaalta pistää parin päivän päästä pillit pussiin ja ottaa vähän huilia.

    Summer bucket list 2017:

    1) KATSO VIHDOIN SE SKAM!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä myös takaraivoa tykyttää pelkkä ajatuskin lomasta. Tosin omaani saan odottaa vielä tovin, phuuhs. Ihanaa lomaa Sanni! Ja mikä parasta: vaikka sataisi niin sulla on KORKKAAMATON SKAM!

      Poista
  2. Täällä roikutaan päätöksenteon ihanuuden ja kamaluuden välimaastossa. Irtisanouduin työstäni, jotain uutta pukkaa taas. Suht tasapuolinen jako välillä "jee, nyt aion tehdä mitä tykkään" ja "apua mitä mä olen mennyt tekemään". Oon lukenut Tove Janssonin Seuraleikkiä, silloin tällöin yksi tarina kerrallaan. Katsoin viimein Penny Dreadfulin viimeisen tuotantokauden (se oli kyllä aika paska) ja seuraan innolla uutta Twin Peaksia. Odotan vähän lämpimämpää säätä, mutta nautin valosta, kun sitä vielä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tunnistan samat ajatuskelat! Mutta usein tällaiset päätökset ovat lopulta oikeita, varsinkin kun kumpuavat usein intuitiivisesta tarpeesta lähteä. Uskon että tiellesi osuu pian jotain uutta ja ihanaa!

      Siis. Mä oon katsonut Twin Peaksia kokonaisuudessaan puoli jaksoa. Ikinä. Yritin aloittaa pari viikkoa sitten, mutta nukahdin.

      Poista
  3. Heippa! Täällä mielessä tuleva perjantai yksin Helsingissä ihania kauppoja kiertämässä, heinäkuun lopulla alkava loma, kesän säätila ja kiitoskortit. Ihanaa lähestyvää kesäkuun loppua ja heinäkuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nauti Helsingistä! Omat reissut ovat parhaita, suunnittelen itsekin pientä reissua itseni kanssa. Ihanaa kesää Ouna!

      Poista
  4. Voisipa tekstitse ilmaista sellaista tyhjyyttä, joka ihmisessä on sen jälkeen, kun kaikki on annettu. Mutta silleen hyviin ja kivoihin asioihin. Tulin viikon juhannusreissulta tänään kotiin, en oikein osaa olla mitenkään päin ja huomenna pitäisi jo elää taas täysillä. Olisi Priden lavatanssit ja viikonloppuna sitten kulkue ja puistojuhla, jossa tuplasynttäripiknik. Mutta tänään minä pesen pyykkiä ja kuljen asuntoa ympäri välitilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpaluu tuollaisten reissujen jälkeen on aina hankalaa. Sitä on poissa paikoiltaan omassa kodissaan - aina yhtä outoa. Poukkoilee huoneesta toiseen löytämättä paikkaa, saatika rauhaa.

      Iloista Pride-viikkoa ja railakkaita rakkaudenjuhlia parahin Paersky!

      Poista
  5. Mielen päällä muutos, tietynlainen minuuntuminen (niin kuin viime viikolla leikkisästi yhdelle ihmiselle sanoin). Luovuuden ulostulo pään sisästä, keinolla millä hyvänsä, vaikka väkisin (enkä se ole minä, joka pakottaa, vaan luovuus). Viimeisen puolentoista kuukauden aikana olen tehnyt useita asioita, joista vielä puoli vuotta sitten olisin sanonut "Mitä? Minäkö muka? Ei ikinä!". Ja huomenna seuraava. Tässä on hyvä leijua hurrikaanissa. Töitä toki olisi kiva olla.

    Ja oli kiva törmätä, vaikkakin pikaisesti. ;) Olen näitä sun tekstejä lukenut melkein itku kurkussa ja välillä pää pilvissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luovuus on hullua, ihanaa, pelottavaakin. Mutta enimmäkseen parasta. Kuulostaa hyvältä, jatka samaan malliin, lopputulos on yleensä jotain mihin ei ole ehkä edes uskonut. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tässä.

      Oli kiva törmätä, törmätään toivottavasti taas pian! Pus!

      Poista