25.6.2017

Keskikesän minuutteja

25.6.2017





Kävelen kylpytakki päällä pihasaunaan. Isä kysyy joka kerta muistanhan. Muistan, muistan. Padan vesi on tulikuumaa, pesuvettä sekoitetaan aina kylmästä kuumaan, ovenkahvasta pitää vetää tietyllä tavalla, lattia saattaa olla liukas. Muistan. Kun olin lapsi, äiti huusi aina parvekkeelta: ''Ei saa mennä pahoihin paikkoihin!'' En mennyt, en edes yllytettynä. Fiksuksi sanoivat, mutta laiska minä olin. Aivan liian laiska ollakseni tyhmänrohkea.

Ajamme kirkonkylälle. Tuijotamme rivissä sillalta alas, josko hauen näkisi. Käyskentelemme hautausmaalla, kuljemme sankarihautojen rivit järjestyksessä läpi ja laskemme kaatuneiden keski-ikää. Yhdeksässätoista kesässä ehtii oppia enemmän kuolemasta kuin elämästä.

Päivä taipuu iltaan, ilta aamuun, aamu päivään ja päivä jälleen iltaan. Kellosta tarkistan, muuten en osaisi sanoa.

Lähtiessämme äiti leikkaa muutaman oksan syreenistä, kannan ne hedelmäpussissa auton perään. Ne ja karjalanpaistin. Ja lihapullat. Ja pizzan.

Katsomme kartasta reitin kotiin. Aja sinä.





Laura




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti