10.6.2017

Kaiken keskeltä

10.6.2017



Blogiin kirjoittaminen on ollut yhtä palaamista ja peräkkäistä comebackia. Kuin kirjoittaisi esikoisia toistensa perään.

Kun surffaa työkseen somessa ja täyttää duunipäivänsä kirjoittaen tekstiä tekstin perään, koneen avaaminen iltaisin tuntuu vastenmieliseltä. Kirjoittaminen ei ole ongelma, työväline on. Ehkä lanseeraan Missä olet Laura-kirjekerhon teille, jotka kärsivällisesti jaksatte tulla joka päivä (!) tuijottamaan tyhjänä kumisevaa blogia. Oletteko vielä siellä?

Olen saanut kyselyitä liikkeistäni, pyyntöjä elonmerkeistä. Elän kyllä, ainakin hengitän. Hitto sentään - olenko se vain minä, vai onko tässä alkuvuodessa ollut erityisen paljon kaikkea?

Tulin viikonlopuksi pakoon omaa kiirettäni mökille. Istun valoisassa kamarissa pyydettyäni vapautusta pihatöistä ihan vain jotta saisin kirjoittaa. Äiti ja iskä vapauttivat väsyneen multahommista - ovathan blogini suurimpia faneja.

Kun pakkaamisen ohella vastailee työsähköpostiin, muokkaa kuvia ja siivoaa, saattaa käydä niin että unohtaa kotiin hammasharjan, deodorantin, hiustenpesuvälineet ja muut jo nyt turhilta tuntuvat asiat. Huulipunan toki muistin. Muutama kesä sitten ajoin seitsemän tuntia Kainuuseen vain huomatakseni, että asuntoni lattialle nätisti viikkaamani matkavaatepino oli edelleen asuntoni lattialla Tampereella. Se reissu opetti, että maksimekosta on moneksi.




Laura




8 kommenttia :

  1. Täällä mä ainakin olen. :) Mäkään en ole jaksanut kirjoittaa blogia, siis vieläkin vähemmän kuin tavallisesti. Ei vain jaksa, eikä ole mitään tähdellistä sanottavaa. Ja mitä kauemmin on kirjoittamatta, sitä hömelömmältä bloggaaminen ylipäätään tuntuu. Alkaa nolottaa koko homma.

    Mut joo, eipä sitä ihminen kesällä paljon muuta tarvitsekaan kuin maksimekon ja huulipunan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet! Mulla olis paljonkin sanottavaa, mutta liian vähän aikaa tiivistää se tekstiksi. Mutta tulossa on tekstejä, jonoks asti.

      Sun blogi on ihana! Ei yhtään nolo.

      Poista
  2. Missä olet Laura-kirjekerho kuulostaa jo pelkän ajatuksen tasolle ihastuttavalta, kannatan tätä ideaa jo nyt ihan täysii!

    VastaaPoista
  3. Täällä ollaan. Mutta myös ikävöidään. Kirkkaita, pieniä hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niin minäkin kaipaan! Päivä päivältä enemmän.

      Poista
  4. Täällä 👋 Saako jo ilmoittautua kirjekerhoon?

    VastaaPoista