1.5.2017

Yhden naisen vaatevallankumous

 1.5.2017



Vaatevallankumous-viikko loppui eilen, ja toiveistani huolimatta pääsin paneutumaan asiaan vasta tänään. Täpärästi myöhässä, niin kuin tapoihini kuuluu. Mutta ketäpä sellainen haittaa? Ei ketään, toivon.

Tänään aamulla kääräisin hihat ja pistin laskien; mistä vaatteeni ovat kotoisin? Syynäsin vaatekaapin, eteisen naulakon ja pyykkikorin. Vaatehuoneessa talvehtimassa olleet kuorin käyttöön samalla vaivalla kun vetelin tukkimiehen kirjanpitoa. Alusvaatteet, urheilukamat ja pyjamat jätin laskuista laiskuuttani pois.


 
Sitä haluaisi olla ihminen jonka vaatekaapissa siniristilippu liehuu kilpaa trikolorin kanssa. Ihminen, joka voi olla varma ettei yksikään rekillä roikkuva vaate ole kulkenut liian pienten kätösten läpi. Tarkistan nykyään aina vaatteen alkuperämaan, mutta se ei tarkoita ettäkö jokainen tekemäni valinta olisi automaattisesti kehun arvoinen. Itse asiassa aika kaukana siitä, mikäli tämän päivän laskelmiani on uskominen.

Se selittelyistä. Vaatekaapin on kestettävä päivänvaloa, ja niinpä pistin laskien (ja raivasin kaapin kuvia varten, huijari).

Mitä maita henkareillani sitten roikkuu? Tulokset, olkaa hyvät:



Ok. Ok. Olen tyytyväinen Suomen ykkössijaan, mutta heti kakkosena tuleva Kiina ja sitä kirivä Turkki kuristavat kurkkua. Plus miinus nolla.




Suomen kultapallille on kaksi selitystä. Yksi: varaukseton rakkauteni Suomi-vintageen. Tästä teen joskus vielä oman postauksensa! Leijonanosa lemppareistani on vanhoja suomalaisia, aikaa kestäviä löytöjä. Välikausina luotan lähes yksinomaan vuosien varsilla löytyneisiin Kaunottariin ja Teiniasun (kyllä, nimi hämää) takkeihin.

(Vintagesta puheen ollen, sain tilastoidessani tuta jälleen kerran kirppistelijän ikuisen vitsauksen: pois leikatut laput. Vaatekaappini neljänneksestä voin vain arvailla niin pesuohjelmaa kuin alkuperämaata.)

Toinen syy vaatekaappini Suomi-voittoisuudelle: nykyinen työpaikkani. Aloitin vuoden alussa viestintähommissa Nokian Neulomolla. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista seurata suomalaista vaateteollisuutta aitiopaikalta, pukea päälle vaatteita joiden tuotantopolun voi mitata askelmittarilla lentokilometrien sijaan. Ensimmäisinä viikkoina sain joka aamu kylmiä väreitä kävellessäni tehtaan läpi työhuoneelle; höyry, painekattilat, satoja metrejä neulosta nielevät painokoneet. Hallin seinistä aamutuimaan kaikuvat morot ja huomenet, ompelimon tasainen surina, tekemisen meininki. Ihmiset. Ja kas, tammikuusta lähtien Suomessa valmistettujen vaatteiden määrä vaatekaapissani on kasvanut tasaisen reippaasti, jännä.
 
Parannettavaa kuitenkin on, se on myönnettävä kun kakkua katsoo. Tavoitteeni on hilata koko top kolmonen lähemmäs, vaikka nyt Eurooppaan ensteks.

Mites, onko siellä tehty laskelmia? Miltä kolmen kärkenne näyttää?




Laura






6 kommenttia :

  1. Kiitos blogauksesta ja Vaatevallankumous-kampanjaan osallistumisesta! Nostit esiin tärkeän pointin: on hyvä, että me kiinnitämme huomiota siihen, mistä vaatteemme tulevat, ja myös kyselemme vaatemerkeiltämme valmistuspaikoista ja -oloista. Euroopan ja sen lähialueen maat toden totta ovat pienemmän riskin maita kuin esim. Bangladesh, Kiina, Myanmar tai Kambodzha. On tärkeää, että tuotannon olosuhteet muuttuvat reilummiksi myös niissä. Jos työntekijät saisivat työstään kunnollista palkkaa, miljoonien ihmisten (enimmäkseen naisten) olisi mahdollista nousta pois köyhyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Uskon ja toivon, että ihmiset ovat yhä enenevissä määrin heränneet tähän todellisuuteen, jossa kulutuksen kestämättömyys ei enää ole vain kaukainen kasvoton ajatus. Dokumentit, uutiset ja Vaatevallankumouksen kaltaiset ilmiöt antavat tekijöille kasvot, jolloin tavallisen kuluttajan kynnys ostaa kympin toppi toivottovasti nousee.

      Kiva olla mukana, kiitos kommentista Heidi!

      Poista
  2. He tyylilyyli, mun on saatava tietää mitä tuolla korissa on!!

    (Ja siis en kestä, miten voi olla noin siisti vaatekaappi? Mulla on vaan myttyjä ja pinoja ja mekot joo henkarissa mutta ei se näytä yhtään tolta. Siis ei yhtään. Miksei?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai toi alakori? Se on mun laukkukori! Siellä mä yleensä laukkujani säilön, ELI TÄMÄ KUVA ON LAVASTETTU.

      Poista
  3. Mä en ole koskaan tehnyt mitään pätevää tilastointia, mutta veikkaan, että Suomi on mullakin vintagevaatteiden takia ykkösenä. On siellä kyllä Kiinaa ja Bangladeshiakin joukossa... onko epäeettistä ostaa henkkamaukkaa kirppikseltä? En tiedä.

    Kiinasta tuli mieleen: jotenkin mua välillä harmittaa, kuinka huono maine Kiinalla on vaatteiden valmistuksen suhteen. Onhan siellä hirveitä hikipajojakin, mutta myös tosi paljon osaamista ja hienoa tekstiiliperinnettä. Mulla on joitain aivan upeita Kiinassa tehtyjä silkkivaatteita, jotka on niin taidokkaasti tehty, ettei tosikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiina-pointti hyvä pointti. Ostaisin todella mielelläni enemmänkin, jos voisin jollain tavalla varmistaa että vaate tulee perinteisiltä tekijöiltä kouluikäisten sijaan. Miten senkin selvittäisi, huohs.

      Poista