15.5.2017

Viinin viemää

15.5.2017



Monesta asiasta on bloggaamista kiittäminen, mutta tässä top kolmonen: uudet tuttavuudet, viini ja toisten tekemä ruoka. Ja kun mahdollisuutena on yhdistää nämä kaikki kerralla, ei Tähkävuorta tarvitse kahdesti kysyä.

Mikäli asia on vielä epäselvä: en pidä ruanlaitosta. Syömisestä kylläkin. (Siinäpä länsimaisen ihmislapsen ristiriita.) Niinpä, kun sain kunnian osallistua Saksan viinitiedotuksen järjestämille Riesling & Spätburgunderviikoille, otin kutsun riemuiten vastaan. Rrrakastan rieslingiä.

Viikkojen ajan ravintolat siis tarjoilevat saksalaisia viinejä ja niille eritoten veisteltyjä ruoka-annoksia. Pidän ajatuksesta lähtökohtaisestikin hyvin, hyvin paljon.




Kaikki alkoi Hella & Huoneesta, jossa revohkamme aloitti yhteisellä aterialla. Hella & huone tarjoilee viikkojen ajan menua kolmen kuohuvan kanssa; Saksan tunnustetuimman sekt-tuottajan Raumlandin viinit ovat laadultaan niin lähellä samppanjaa, ettei harjaantumaton maistelija huomaa eroa.

Kuvassa annos joka nousi vähän yllättäenkin koko kierroksen suosikikseni: lampaansydäntä saksanpähkinäpestolla. Voi luoja. Onneksi tajusin napata kuvan ennen kuin maistoin, muuten jäljellä olisi ollut vain nuoltu lautanen. Haarukka kun on tunnetusti suljinta nopeampi. (Näin kävi illan aikana muutaman kerran - mikäli joku siellä ihmettelee miksi kuvissani on pelkkiä puoliksijuotuja viinilasillisia.)

Kuohuvan alkutapaamisemme jälkeen jalkauduimme Tampere Food Blub Bloggersien kanssa ryhminä eri ravintoloihin (joita tänä vuonna pelkästään Tampereella on mukana yksitoista!). Nousimme Maijun ja Katrin kanssa taksiin, ja hurautimme nipin napin kosken toiselle puolen. Listallamme odottivat Finlaysonin palatsi, Santé ja Bertha, joista jaan nyt teillekin parhaat palat.







Finlaysonin palatsi oli ravintoloista ainoa jossa olin ollut aikaisemmin, vanhojen tanssien lounaalla. Nyt, aika tarkalleen yksitoista vuotta myöhemmin sitä katselee kaikkea hieman eri vinkkelistä; syö hitaammin, pureskelee kunnolla. Nauttii. Seitsemäntoistavuotiaana suhtauduin ruokaan kuin polttoaineeseen; mitä enemmän ja nopeammin, sitä parempi. (Satiinityllissä ja liian kireässä nutturassa vatsa kurnivana istuneelle jalkapalloilijanuorukaiselle pienet pöytään kannetut annokset tuntuivat infernaalisen valssaamisen jälkeen lähinnä huonolta vitsiltä.)

Parkkeerasimme valoisaan saliin kaari-ikkunoiden kupeeseen, ja eteemme kannettiin parsaa (sanoinko että rrrakastan myös parsaa?) sekä koko kierroksen paras jälkiruoka: mansikka-raparperi parfait. Huuhtelimme koko komeuden alas pienen pfalzilaisen perhetilan (Borell-Diehl) viineillä, joiden perusvarma maku ja etuliite Buntsandtstein tulee punaisesta hapertuvasta maaperästä. Jos olet alsacelaisen rieslingin ystävä, pidät myös tämän tilan vastaavasta - ovathan paikat vain parin tunnin ajomatkan päässä toisistaan.





Santé! Mikä piilopaikka keskellä ydintä! Pölähdimme keskeltä vilkkainta katua pieneen, mutta tunnelmalliseen sampanjabaariin - ja naps, aika pysähtyi. Ikkunan edessä suhaavan liikenteen ääni jää taakse, ja kiire katkeaa kun eteen avautuu kaupungin valokuvatuin tehdasmiljöö.

Laseihin kaadettiin monen sorttista kuohuvaa, niin kuin Santéssa on tapana. Sampanjabaarista voi ostaa kuohuvia laseittain, ja saatella itsensä samppanjan saloihin kaato kerrallaan. Oma suosikkini viikoille valitusta kuohuvista oli persikan sävyssä kuplinut Solterin Spätburgunder Rose. Värinsä takia valitsin, en aio edes valehdella.





Kierroksen ensimmäinen, ja toistaiseksi viimeiseksi jäänyt kiistatilanne todistettiin Ravinteli Berthassa, kun kolme bloggaajaa nähtiin taistelevan annosten viimeisistä paloista. Parsaa (!), paahdettua kermaa ja kuivattua mateenmätiä - myönnä pois, kyllä sinäkin taistelisit.

(Erityiskiitos talon omasta rieskasta, jota jokainen gluteeninvälttelijä osaa arvostaa. Pieni vaiva talolle, suuri merkitys pakastesämpylöihin kyllästyneelle keliaakikolle. Kymmenen pistettä.)

Viinejä maistoimme yhteensä seitsemää sorttia. Kuuntelin puheensorinaa, nojauduin tunnelmaan ja unohdin viinien nimet. Niin käy kun on hauskaa. Kiitän jälleen kerran onneani siitä, että mukanamme oli Katri muistivihkoineen. Pullonhenki-blogin puolelta pääsee kurkkimaan tarkempaa analyysiä laseihin kaadetuista herkuista.




Haluaisin ajatella itseni intellektuellina viininmaistelijana, mutta mitä enemmän viinejä maistelen, sitä vähemmän huomaan niitä tuntevani. Kuin opettelisi uutta kieltä ja kaikkia sen murrealueita samaan aikaan. (Spätburgunderin kirjoitusasun joudun joka kerta tarkistamaan, beaujolais nouveausta nyt puhumattakaan.) Huokaisinkin innostuksesta (ja helpotuksesta) päästessäni ravintolarundille todellisen viinitietäjän peesissä. Muina kuunteluoppilaina pyörittelin illan mittaan laseja ja yritin poimia mielikuvituksellisia makuja kuplien seasta.

Viinihommissa luotaantyöntävintä on ollut asioiden monimutkaisuus. Maanosa, maaperä, rypäle, tammitynnyri, terästankki ja vuosikerta muodostavat tetriksen jossa jokainen palanen vaikuttaa toiseensa. Aloittelijaa hengästyttää. Mutta kun valitsee paikat oikein - on ehkä valmis maksamaan muutaman euron enemmän - eikä aina tukeudu talon omaan, saattaa kaupan päälle saada tarinoita tanniinien takaa.






Kaikkea ei tarvitse etukäteen tietää, eikä jokaista vuosien saatossa kielellä käynyttä aromia muistaa tai tunnistaa. Yksi löytää mausta petrolia, toinen hunajaa - joku poimii hennon sitruksen, joku vahvan lakritsin. Jaettuna parasta, tämäkin homma.

Viimeisessä kuvassa koko konkkaronkka kantapaikassaan ravintola C:ssä. (Yksi Tampereen kirkkaasti parhaimmista ravintoloista, menkää heti!) Pöytä täynnä kulinaristeja, ilma ruoka- ja rakkauspuheesta sakeana. Jälleen kerran pöytään kannettiin mitä mielikuvituksellisimpia annoksia kuivatusta possunniskasta valkosuklaahattaratikkareihin (kurkatkaa vaikka täältä), sesonkiajattelu edellä. Mikä ilta, mikä lopetus.

Mukana matkassa olivat myös:

Mansen muijat
Sivumaku
Kipparin morsian 
Asikaine
Pullonhenki
Savusuolaa

Psst. Riesling & Spätburgunder -viikkoja vietetään 8.-20.5. myös muissa kaupungeissa - listan löydät täältä.





Laura






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti