29.4.2017

Lue tämä jos vihaat verkostoitumista

29.4.2017



Käpälä pystyyn: onko paikalla muita joille mikä tahansa verkostoitumiseen liittyvä aiheuttaa akuuttia tarvetta lukittautua lähimpään vessaan?

Nousiko käsi? Hyvä. Olet oikeassa paikassa. Ex-verkostojenvihaaja Tähkävuori kertoo nyt lyhyen mutta kituliaan kasvutarinansa.

En aio valehdella. Aikaisemmin verkostoituminen tarkoitti minulle määrätietoista muista hyötymistä; oksettavaa opportunismia, lipevää käyntikorttitangoa, omalla osaamisella ja muiden mokilla ratsastamista. En yksinkertaisesti nähnyt mitään vilpitöntä tilaisuuksissa joissa eri tahot kerääntyivät konferenssikeskuksiin viikonlopunmittaiseen rusettiluisteluun.

Olin väärässä. Ainakin osittain.

Osallistuin juuri toista kertaa elämässäni PING Helsinkiin. (Obs! Tämä ei ole maksettu mainos. Tapahtuma nyt vain sattuu olemaan olennainen syy siihen, miksi olen muuttanut mieltäni ja minkä takia toinen kerta oli heittämällä helpompi kuin ensimmäinen. Sinä joka vihaat verkostoitumista (tai pelkkää ajatustakin siitä), lue tämä.)

En edelleenkään osaa kuvitella itseäni jakelemassa käyntikorttejani käännyttäjän lailla ihmisvirrassa, tai käymässä dialogeja joiden molemmat osapuolet ovat kiusallisen tietoisia siitä, että keskustelun päättävä kädenpuristus on yhtä tyhjä kuin sen varrella tehdyt lupaukset. Tämän tarinan opetus onkin että: ei tartte.

Olen saanut PING:in kaltaisista tilaisuuksista hyvän päivän tuttuja, ystäviä sekä yhteistyökumppaneita. Kaikki tämä on tapahtunut vähän vahingossa - riittää että on saapunut paikalle. Olen jäänyt suustani kiinni keskusteluihin jotka eivät ole liittyneet työhön tai alaan millään tavalla, monet kerrat olen havahtunut esittelemään itseni vasta tunnin jo keskusteltuamme. (''Ai sää oot se!'') Kuullut että vastapäätä istuva tyyppi onkin Twitter-guru tai palkitun viestintätoimiston pomo. (''Ai se oot sää!'')

Kaikki tämä on johtanut siihen, että puhelimessani on lista numeroita joihin soittaa, kun jokin käsite ei aukea vaikka kuinka googlaa. Kun töissä tulee tenkkapoo, onkin yhtäkkiä liuta ihmisiä joille naputtaa pikaviesti ja kysyä. Kun sähköpostiin tipahtaa kollegalta kysymys, siihen vastaa parhaan tietämyksensä mukaan ilman minkäänlaista hyötynäkökulmaa.

Ja näin: verkko on valmis. Ilman yhtäkään käyntikorttia.

Verkostoitumisen ei tarvitse olla vittumaista virvelöintiä tai myötähäpeän värittämää minglailua. Yksinkertaisimmillaan se on tunnelmaan virittäytymistä ja hetkiin heittäytymistä, yksi tiukka tanssilattian haltuunotto ja jaettu kalja.




Laura





10 kommenttia :

  1. Siis sää puhut ventovieraille ihmisille, vaihdat niiden kanssa puhelinnumeroita ja SOITAT niille?! Ei helevetti. Et saa introverttia ylipuhuttua. (Plus että mä saatan vahingossa puraista seuraavaa viisasta, joka selittää mulle kuinka työttömän pitää ottaa yhteyttä menestyneisiin ihmisiin ja viedä ne kahville ja verkostoitua koska ei töitä saa vastaamalla ilmoituksiin. Ei he-le-vet-ti. En usko että niitä saa myöskään änkyttämällä ja vaivaannuttamalla vennot tainnuksiin. Tai ei se ainakaan työhaastatteluissa tunnu varsinaisesti auttavan.) (Aina mä puran täällä paineita. Hyvä että meni hyvin. Hyvähän se on että kaikki ei oo ihmisvihaajia. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mää puhun! Mieti! Ihan saatan kuule soittaa. Olen itsekin yllättynyt ja ymmärrän hyvin kriittisen katsantokantanne.

      Täällä saa aina purkaa paineita! Tämä on paikka sitä varten parahin darjeeling.

      Poista
  2. Siis pitääkö pystyä keskustelemaan jonkun tuntemattoman kanssa tunti..? Ja esitellä itsensä?
    darjeeling, I feel you.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, ja kaikki tapahtuu ihan vahingossa! Ai KAUHEE.

      Poista
  3. No, mä tykkään juurikin tuolla tavalla ns vahingossa verkostoitumisesta ♡♡♡ rentoo, kivaa, ihanaa. Peukku!

    Ps. Arvaas kuka muuttaa 1.5 tampereelle ja viälä ihanakadulle armonkalliolle!! No mää ☆☆☆ :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku todellakin tällaiselle matalankynnyksen tutustumiselle!

      Tervetuloa takaisin Mia!

      Poista
  4. Ja sitten joka paikassa on kahvitermareita ja karkkia ja tuttuja ja kiinnostavia tyyppejä. Ihana PING! :)

    P.S. Sanoinko jo, et kahvia sai AINA, kun tarvi..? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Arvostin kahvin mahdollisuutta kovasti - ja ihmisiä kans. Näitä lisää!

      Poista
  5. Kylläpä kuulosti tutulta! Inhoan itse sanaa verkostoituminen, koska siinä on jotenkin kauhean tekninen ja suorittava kaiku. Itse sanan sisältö eli ihmisiin tutustuminenhan taas on tosi mukavaa ja sen pitäisikin tapahtua luonnostaan. Sitten se vaikea kohta monelle onkin itse avun pyytäminen tarvittaessa, vaikka tuntisikin jonkun joka osaisi auttaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuo: tekninen ja suorittava kaiku siinä munkin korvaan on. Mutta sitten yks kaks kun tutustuu vailla taka-ajatuksia, huomaakin että pian puhelin on täynnä tyyppejä joilta kysyä.

      Ja joo: se avun pyytäminen onkin sitten eri juttu, hehe.

      Poista