29.4.2017

Lue tämä jos vihaat verkostoitumista

29.4.2017



Käpälä pystyyn: onko paikalla muita joille mikä tahansa verkostoitumiseen liittyvä aiheuttaa akuuttia tarvetta lukittautua lähimpään vessaan?

Nousiko käsi? Hyvä. Olet oikeassa paikassa. Ex-verkostojenvihaaja Tähkävuori kertoo nyt lyhyen mutta kituliaan kasvutarinansa.

En aio valehdella. Aikaisemmin verkostoituminen tarkoitti minulle määrätietoista muista hyötymistä; oksettavaa opportunismia, lipevää käyntikorttitangoa, omalla osaamisella ja muiden mokilla ratsastamista. En yksinkertaisesti nähnyt mitään vilpitöntä tilaisuuksissa joissa eri tahot kerääntyivät konferenssikeskuksiin viikonlopunmittaiseen rusettiluisteluun.

Olin väärässä. Ainakin osittain.

Osallistuin juuri toista kertaa elämässäni PING Helsinkiin. (Obs! Tämä ei ole maksettu mainos. Tapahtuma nyt vain sattuu olemaan olennainen syy siihen, miksi olen muuttanut mieltäni ja minkä takia toinen kerta oli heittämällä helpompi kuin ensimmäinen. Sinä joka vihaat verkostoitumista (tai pelkkää ajatustakin siitä), lue tämä.)

En edelleenkään osaa kuvitella itseäni jakelemassa käyntikorttejani käännyttäjän lailla ihmisvirrassa, tai käymässä dialogeja joiden molemmat osapuolet ovat kiusallisen tietoisia siitä, että keskustelun päättävä kädenpuristus on yhtä tyhjä kuin sen varrella tehdyt lupaukset. Tämän tarinan opetus onkin että: ei tartte.

Olen saanut PING:in kaltaisista tilaisuuksista hyvän päivän tuttuja, ystäviä sekä yhteistyökumppaneita. Kaikki tämä on tapahtunut vähän vahingossa - riittää että on saapunut paikalle. Olen jäänyt suustani kiinni keskusteluihin jotka eivät ole liittyneet työhön tai alaan millään tavalla, monet kerrat olen havahtunut esittelemään itseni vasta tunnin jo keskusteltuamme. (''Ai sää oot se!'') Kuullut että vastapäätä istuva tyyppi onkin Twitter-guru tai palkitun viestintätoimiston pomo. (''Ai se oot sää!'')

Kaikki tämä on johtanut siihen, että puhelimessani on lista numeroita joihin soittaa, kun jokin käsite ei aukea vaikka kuinka googlaa. Kun töissä tulee tenkkapoo, onkin yhtäkkiä liuta ihmisiä joille naputtaa pikaviesti ja kysyä. Kun sähköpostiin tipahtaa kollegalta kysymys, siihen vastaa parhaan tietämyksensä mukaan ilman minkäänlaista hyötynäkökulmaa.

Ja näin: verkko on valmis. Ilman yhtäkään käyntikorttia.

Verkostoitumisen ei tarvitse olla vittumaista virvelöintiä tai myötähäpeän värittämää minglailua. Yksinkertaisimmillaan se on tunnelmaan virittäytymistä ja hetkiin heittäytymistä, yksi tiukka tanssilattian haltuunotto ja jaettu kalja.




Laura





17.4.2017

Anna minulle alennuksesi, ole minulle tarjoushaukan enkeli

17.4.2017



Pääsiäisen juhlat on nyt tässä perheessä juhlittu, joten voinen jakaa kanssanne iloisen asiakaskokemuksen männäviikolta. Sellaisen ihmiseltä ihmiselle -hetken, joka palautti uskoni ihmisyyteen keskellä pahinta pääsiäisruuhkaa.

Seisoin Sokoksen miesten tuoksuosastolla tutkimassa tarjontaa. Todellisuudessa tiesin mitä halusin, mutta sotilaallisia pullorivistöjä (ja Robert Pattinsonia purjehdusvaatteissa) tuijotellessani päädyin kuitenkin vetäisemään ohikulkevaa myyjää hihasta juuri ennen kuin tämä ehti livahtaa viereisestä ovesta henkilökunnan tiloihin.

Kysyin, sain vastauksen, ja kiitin. Olin tehnyt päätöksen; tuoksu oli melko arvokas (neljännes tilini rahoista), mutta lahjaideat olivat vähissä ja niin myös aika.

Yritin eleilläni viestittää varmuutta, jottei myyjän tarvitsisi patsastella vieressäni pidempään. Ennen kuin jatkoi matkaansa taukotiloihin, hän piti vielä pienen tauon ja madalsi sitten ääntään. Kysyi satunko omistamaan etukorttia, ja siihen liittyvää sovellusta. Kortti löytyi, appi ei.

''Tää on sen verran arvokas tuote, että mun omatunto ei antaisi periksi jos jättäisin sanomatta...mutta S-mobiilissa on nyt etukuponki jolla saisit tästä 30 % alennuksen.''

Sisäinen alehaukkani levitti kuvitteelliset siipensä ja kääri ne myyjän ympärille. Hän jatkoi matkaansa vuolaiden kiitosten kera, minä jäin haltioituneena lataamaan appia puhelimeeni. Ja kuinka helposti kaikki kävi; viisitoista minuuttia myöhemmin puhelimessani oli uusi sovellus ja lahjakassissani monta kymppiä halvempi tuoksu.




Laura





15.4.2017

Idän kateellisin

15.4.2017


Mökkiin kantautui aamulla ilouutinen, joka tosin taipui vain minuutissa tragediaksi. Hyvä uutinen: Eurojackpot-jättipotti tipahti Tampereelle. Huono uutinen: se tipahti länsi-Tampereelle.

Pieni oppitunti ei-tamperelaisille: kaupunki jakaantuu Tammerkoskesta kahtia itään ja länteen, ja suurin osa syntytamperelaisista on vahvasti leimaantunut jommalle kummalle puolen. Minä ja sukuni olemme ties monennen polven itä-tamperelaisia, mikä näkyy varsin puolueellisessa asumiskäyttäytymisessämme. Kävin asiasta taannoin esimerkillisen keskustelun mummoni kanssa.

Minä: ''Mites tää palvelutalo, tää vaikuttaa hyvältä! Oma erillinen asunto, mutta palvelut alakerrassa; ravintola ja päivystävä sairaanhoito. Kiva pihapiiri, ei yhtään laitosmainen.''

Mummo: ''Ai. Joo! Missä se on?''

Minä: ''Lentävänniemessä.''

Mummo: ''No ei! Sehän on ihan väärällä puolella! En mää sinne mene.''

Minä: ''No mites tää? Ei päivystävää hoitajaa, mutta muuten pätevän kuuloinen. Viriketoimintaa, mutta ei mitään piirileikkejä. Tää olis Pispalassa.''

Mummo: ''En mene! Amurissa menee raja - ja sekin on liian lännessä.''


Takaisin tähän päivään. 87 miljoonaa lossahti siis Lielahteen, aivan liian jyrkästi länteen tästä perheestä katsottuna. Asian kuultuaan itä-tamperelainen äitini on laahustanut mökissä pitkin päivää voihkien. Avoimesti kateellisena huokailee ja viittaa asiaan kuin puhuisi suuronnettomuudesta.

''Mää en oikeesti kestä sitä Lielahden juttua.''





Laura




11.4.2017

Huhtikuun humua

 11.4.2017



Ja niin kului jälleen viikko.

Huhtikuu on aina haipakkaa. Pidän siitä. Ihmiset lopettelevat isoja projektejaan (tosin jotkut meistä vasta aloittelevat omiaan), tiristävät itsestään vielä viimeisiä saadakseen kaiken kesän alta pois. Ja kuin huomaamatta ikkunan takana talvi kuoriutuu pois.

Huhtikuu on juhlakuu. Pääsiäinen on lempijuhlani - eikä vähiten suklaan takia. Tässä pääsiäisessä on muutenkin mahtipontinen juhlavire, kun saan jakaa juhlapöydän elämäni miesten kanssa. Viettävät syntymäpäiviään vierekkäisinä päivinä, isäni ja puolisoni. Sattumaako? Siunaus, huokaa huonomuistinen.





Laura





4.4.2017

Vessassa valaistunut

4.4.2017




Huh. Huh huh.

Lauantaina kävi selväksi, ettei tauti ollutkaan vielä kohdallani ohitse. Olin koko menneen viikonlopun oman peräsuoleni panttivankina omassa kodissani. Kun sunnuntaiaamuna sopersin sairaanhoitajalle puhelimeen tilannettani, spontaani reaktionsa oli ''Voi herranjumala!''.

Näin voi puhua vain ihminen, jolta on riisuttu kaikki puolustuskyky. Ja joka on käynyt vessassa 50 kertaa vuorokauden sisään (tämä ei ole vitsi, ei edes paisuteltu läppä).

Olen kirjoittanut ummet lammet masennuksesta ja nyt kakasta, enkä silti ole ehdolla vuoden someteoksi. En enää tiedä mitä tehdä.

Tai itse asiassa tiedän. Jos nyk. Buddha (ent. Gautama) valaistui istumalla viikkokausia viikunapuun alla, Laura Tähkävuori valaistui istumalla vuorokauden vessanpöntöllä. Tyhjentäviä kokemuksia varmasti molemmat, en vähättele.

Mutta siis. Tajusin löytäneeni jälleen sen bloggaamisen ilon jonka hetkeksi jonnekin kadotin. Siellä se oli - kaikkien pakkojen, paineiden ja pitämisten takana, nurkkaan unohdettuna. Halu tehdä.

Blogi täyttää ensi viikolla kolme vuotta. Siinä ajassa  se on ehtinyt seilata vaikka missä. Sitäkin mietin: kuinka paljon olen saanut verrattain vähässä ajassa. Palkattomasta palkalliseksi ja takaisin. Kun kirjoitin ensimmäiset tekstini, en todellakaan osannut odottaa minkälainen maailma niiden kautta avautuisi. Sopimuksia, skumppaa ja pikkusuolaista, ja siinä sivussa lukemattomia tyhjiä kädenpuristuksia.

Punnitsin pitkään päätöstä lähteä omilleni. Kuka hullu nyt tekisi palkatta samaa mistä oli siihen asti maksettu rahaa! Lähteä nyt omin päin sooloilemaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai kasvustrategiaa. Mutta sen tein, ja olen ollut päätökseen pääosin täydellisen tyytyväinen.

Nyt kaipaan jotain uutta tällekin tontille. Lokakuisen muuton jäljiltä sivu on edelleen niillä sijoillaan, vähän kesken ja asioita vailla. Virtuaaliset nurkat kaipaavat kipeästi freesausta, ehkä jotain toimintojakin? Kertokaa jos jotain kaipaatte - nyt on oikea hetki sille.






Laura