6.3.2017

Maanantaihaaveita

6.3.2017



Hiihtolomat on lusittu, pullat syöty ja talvirenkaat rullanneet harvat lähtijät takaisin paikoilleen. Me jääjät tyydymme pyyhkimään sipsinmurut suupielistä ja nousemaan sohvalta, johon aika tarkalleen viikko sitten istuuduimme.

On aika palata arkeen ja sitä kautta sen luonnollisimpaan osaan, eli haaveiluun.

Se on kuulkaas maanantaihaaveen paikka. Tehdään nyt ensiksi selväksi oleellinen seikka: maanantaihaaveen pointtina ei ole miettiä veroja tai aikatauluja tai muita todellisuuteen nippusiteen lailla kiinnittyviä seikkoja. Maanantaihaaveilijat eivät flirttaile realismin kanssa.

No niin, aloitetaan.

Tämä haave on noin kymmenvuotias ja kehnosti varjeltu, sillä viljelen sitä aina kun satun sopivaan seuraan.

Haluaisin oman putiikin. 




Aluksi oli ajatus vintage-liikkeestä. Sitten se kasvoi antiikilla, kirjoilla ja kynttilöillä - koska miksi ei? Myöhemmin laveerasin bisnesideaa kaikella kauniilla.

Putiikissani olisi kuratoitu kokoelma kaikenlaista kaunista ja kiinnostavaa, käytettyä, rakkaudella vaalittua ja valittua. Yksittäisiä astioita, helmikirjailtuja vintage-takkeja, vanhoja taidejulisteita, syvänsävyisiä mohair-neuleita, siroja koruja, käsinmaalattua keramiikkaa ja tietysti tuoksukynttilöitä suoraan mun ja mutsin pajasta (kuvassa).

Maailmassa on niin paljon kauniita asioita. Harmi etteivät ne kaikki mahdu kerrostalokolmioomme. (En tosin ole täysin vakuuttunut ettäkö ne mahtuisivat yhteenkään olemassaolevaan liiketilaan. Niin suuri ja laajalle levinnyt on rakkauteni kauniisiin esineisiin.) Olen mestari tekemään löytöjä itselleni, mutta olen mestari tekemään niitä myös muille.

Siellä minä sitten suurten ikkunoiden keskellä kastelisin liikkeen viherkasveja ja keittäisin kahvia kävijöille. Etsisin täydellisen parin korvakoruja niitä etsivälle, mallailisin eripariastiastoja ja käärisin tuoksukynttilät silkkipaperiin. Vetäisisin kirjan pinosta kesken keskustelun ja suosittelisin lukemaan, kietoisin kashmiria palelevien kauloihin, pujottaisin pikkujouluilijoiden sormiin sesonkiin sopivat cocktail-sormukset. Pukeutuisin paljetteihin useammin.


Muita maanantaihaaveilijoita?




Laura






15 kommenttia :

  1. Tämä postaus sai mut tajuamaan, miten en ole ikuisuuksiin haaveillut yhtään mistään. Se on kokonaan unohtunut kaiken viimevuosien suorittamisen ja varsinkin viimekuukausien paskan olon keskellä. Hämmentävää, sillä teininä en muuta tehnytkään. Tosin silloin suurin haave oli poikaystävä, Nightwishin laulaminen edes lähestulkoon Tarjan powerilla ja yliopistoon pääseminen, ja nyt ne on kaikki toteutuneet. Täytynee keksiä uudet. Kiitos, pari haavetta maanantaille tekee hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä aina yksinkertaisesti ehdi haaveilemaan. Tiedän tasan mistä puhut. Ja hei: tsemppiä kaiken paskan keskelle (tai toivottavasti jo reunaan). Kaikki järjestyy, oli se mitä tahansa.

      Haaveita kehiin vaan!

      Poista
  2. Sait juuri asiakkaan putiikkiisi! Se olisi just sellainen, että poikkean ja "katselen vaan", "enkä osta mitään" ja ovesta astuisi ulos aarteita kassi pullollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Saatte ehdottomasti kutsun kauppani avajaisiin.

      Poista
  3. Tuollainen putiikki olisi, heh, unelmien paikka olla töissä. Siellä minä keittelisin kahvin seuraksi teetä ruskeista paperipusseista ja tietäisin aina, missä kaikki on. Jostain syystä olen sairaan hyvä assaroimaan muita ihmisiä, kun omat langat saavat jäädä olemaan hassuilla leteillä. Siellä minäkin ehkä muistaisin kastella kasveja ja vaalia niitä, kun ei ole ylimääräisiä petoeläimen leukoja hyödyntämässä salaattibaaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin jo kirjoittaneeni kaiken, mutta ei näköjään. Jostain syystä oma haaveilupaikkani on esteettisesti putiikiltasi kuulostava oma salakirjasto, missä on korkeat ikkunat, paljon kasveja ja seinät lattiasta kattoon täynnä kirjoja. Siellä olisi nahkainen nojatuoli ja vihreälasinen lukulamppu pienellä pöydällä, jolle voisi laskea niin keskeneräiset kirjat kuin juomatkin. Siellä olisi harkituilla paikoilla kauniin rumia kuriositeettiesineitä ja pehmeä matto.

      Poista
    2. Jos koskaan tarvitsen assaria putiikkiini, paikka on sinun Pärskyliini.

      Vitsi mikä paikan kuvailu, aah. Tulisin mielelläni kylään salakirjastoosi.

      Poista
  4. Unelmat haaveillaan todeksi ♡

    Uskon unelmiin. Uskon edelleen ihmeisiin. Uskon ihmisiin! Siksi kaikki on mahdollista.

    Olen unelmoinut paikasta, jossa olisi pieni kahvinurkkaus, pesukoneet joissa saisi pestä pyykkiä, istua rennosti ja jutella niitänäitä. Mulla olisi oma toimistohuone, joka olisi asiakkaitani varten (iso tietysti!). Sitten vaaterekkejö, joissa olisi joko suunnittelemiani asuja, tai että olisin tuonut jst muualta maailmasta kaiken kansan ihasteltaviksi ja ostettaviksi ♡

    Oi, koska? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunkin unelmasi kuulostaa aivan ihanalta! Näitä on hirmu kiva lukea - ihmisillä on niin erilaisia toiveita.

      Kyllä ne sieltä todeksi muuttuu!

      Poista
  5. Ihana haave!

    Minä huomasin kanssa eläneeni ties kuinka pitkään ilman haaveita. Osin se oli sitä, että olin niin kiireinen ihan tän pirun arjen pyörittämisen kanssa, ettei vapaalle ajattelulle (sillä sitähän haaveet edellyttävät) jäänyt aikaa. Toisaalta ehkä myös tuntui, että olin saanut niin paljon... Tuntui oikealta keskittyä nauttimaan kaikesta siitä, työstä, perheestä, kodista, kirjoista, ystävistä, haikailematta mitään muuta. Ihan tarpeellinen tunne sekin.

    Mutta kyllä minua alkoi jossain vaiheessa häiritä se, että tunnuin olevan maailman ainoa ihminen, joka ei haaveile mistään!

    Viime aikoina olen ehkä saanut aiempaa enemmän aikaa ajatella. Ja ehkä joku pieni haavekin alkaa mielessä viritä. Siihen liittyy Oma Huone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä pointti tuo pysähtyminen siihen mitä jo on. Iso peukku sille. Usein sitä kurottelee kauemmas, näkemättä missä istuu. Kliseistä mutta totta.

      Oma Huone! Ooh, kuulostaa täydelliseltä. (Kuulostaa sulta, ja multa hahhah!)

      Poista
  6. Käsin maalattua keramiikkaa = munareliefit sarjatuotantoon?

    VastaaPoista
  7. Minä haavailen sellaisesta mummontahtisesta kahvilasta. Eläkeläismummot ja -papat häärii kokkaamassa ja leipomassa herkkuja eikä kellään ole kiire minnekkään. Luovuus kukkii, juttu lentää ja kaikki mahtuu sekaan. Jos on kiire niin hae kahvis muualta.

    Eilen myös vietin päivää talvipuutarhassa ja mietin kuin sen henkilökunta näkee kans kaikkee. Sinne tulee eri näköistä, ikäistä ja kokoista seuruetta ja tekee vaan oman näköisensä leirin. Se ois aika unelmaduuni, välillä ois itekseen siinä täydellisessä kauneudessa ja hiljaisuudessa, sumuttelis menemään. Sitten avais ovet maailmalle.

    Kaima

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täy-del-li-nen haave! Kiiretön kahvila. Tulisin. Jäisin.

      Hahhah, hauskaa! Mietin ihan samaa (muistaakseni jopa ääneen) kun kävimme puutarhalla viime talvena. Ihan unelmahomma.

      Poista