31.3.2017

Kuolemaa elämän jälkeen, elämää kuoleman jälkeen

 31.3.2017



Hopssanssaa.

Piti ihan käydä tarkistamassa milloin sitä viimeksi kirjoitti ja mitä.

Syy hiljaisuudelle: viime viikon loppuun ajoittunut duuniruuhka viisitoistatuntisine päivineen, sekä sitä kivasti seurannut vatsatauti.

Kuuluipa sitten mihin uskontoon tahansa, uskon että jokaisen arkiagnostikonkin ajanlasku menee suunnilleen näin: aika ennen Noroa (eNo.), aika jälkeen Noron (jNo.).

Näissä hetkissä sitä luulee vahvasti kuolevansa, mutta tuntee väkevästi elävänsä. Se hetki juuri ennen kuin pyörtyy vessanlattialle ja yrittää epätoivoisesti hamuilla tukea lavuaarista. Luulen että kuolema tuntuu juuri siltä; kaikki pimenee yks kaks, eikä ehdi ajatella muuta kuin: voi perkele.

Toivon että oma kuolemani on tuollainen. Ei siinä ehdi kelailla elämän tähtihetkiä, punnita kelle antaa anteeksi tai miettiä kuka hikistä otsaa silittää. Sen muutaman pimenevän sekunnin ajan sitä miettii vaan että jaahas, se on menoa nyt.

Mutta siis: en ole kuollut. Tämä ei ole postuumi postaus. Enkä nyt väitä että ilmoittaudun kuoleman kokemusasiantuntijaksi parin päivän perusteella - tosin en usko minkään muun kokemuksen vievän niin lähelle lautturin lähtöviivaa.

Mutta: perspektiivit on nyt palautettu. Elämänhalukin jo puoliksi. Elämässä tärkeää on sipsit, ämpärit (saunakiulukin kelpaa, kokeiltu) ja nopeat refleksit.





Laura






10 kommenttia :

  1. Allekirjoitan. Tuon kuolemajutun! Jännä tunne, eikä kyllä yhtään pelottava! Hmm... ehkä kenties jopa helpottava... ;) mulla nimittäin oli helmikuussa pitempi tajuttomuus, ja tottakai olin sillä hetkellä k-kaupan kassajonossa :D Muistan vaan, kun heräilin x-asennosta lattialta, en halunnut herätä ☆ Ois ollu niin kivaa jäädä sinne painottomaan tilaan kellumaan. No, sinnikäs kauppias ei sitte antanu periksi, ja täällä naputellaan ♡
    Onneksi oot jo voimissasi :) Ehkä se kevätpahoinvointikin otti ja lähti?!!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että nämä välikuolemat oli tällä kertaa tässä! Kiitos tsempeistä, ihanaa viikonloppua!

      Poista
  2. Näin tuolla feedissä tämän otsikon, ja se pysäytti mut, koska alkaa tuntua pahalta, että enää yksi isovanhemmistani elossa, ja taas yksi haudataan. Niin sitä on ihan oikeasti miettinyt elämää kuoleman jälkeen, ja monena yönä isoäitini tulee uniini... Elämä on niin ohikiitävä hetki. Juuri vielä rupateltiin viisauksia, ja parin päivän päästä toista ei enää ole. No, onhan sitä ikääkin heillä, mutta mun mielestä EI elämä vain voi noin päättyä, ei mitenkään, se on mun mielipide :) (Eli elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin, sanon ainakin minä täältä, jatkuu vain toisessa ruumillistumassa yhtä mukavasti ellei mukavemmin:)
    Mutta, tuohon mainitsemaasi pöpöön: Noro $0h"¤&/#. Sairastin sen viime kesänä, en tiennyt että paikassa jossa piipahdin oli ollut sitä suurena epidemiana... Ja niinpä minäkin, joka yleensä flunssatkin välttää, siihen sitten sairastuin ensimmäistä kertaa. Tiedän mistä puhut! Luulin todellakin kuolevani juuri ennen wc:seen ryntäystä, ennenkuin tajusin mistä on kyse. Huutelin poikaystävälleni sängystä "mä kuolen", luulin joko sairastuneeni johonkin hulluuteen, jota ei voi selittää ja ehdin jopa miettiä lenkkeilyä, jos se poistaisi huonon levottoman olon. Mutta mietin myös että tältä tuntuu siis kuoleminen :o No, eipä tarvinnut montaa sekunttia miettiä lähteäkö lenkille, siinä oli seuraavat päivät tarpeeksi työtä että vessaan edes itsensä jaksoi kantaa.
    Mutta loistavat nuo eNo. ja jNo. lyhenteet- sietäisi lääketieteen ottaa nuo käyttöön :D
    Rentouttavaa viikonloppua!
    Jossu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa suruusi Jossu! Niin tämä elämä vaan menee, että tänne tullaan ja sitten lähdetään - minne, sitä ei tiedä varmaksi kai kukaan. Ehkä hyvä niin.

      Toivotaan että meidän noroilut olis nyt taas hetkeksi taputeltu. Phuuh.

      Rentoa viikonloppua sinnekin, kiva kun jätit kommentin!

      Poista
  3. Anteeks mutta :D. Ihana kirjoitus!
    -M

    VastaaPoista
  4. Onneksi olet elävien kirjoissa, jee! Mun noro alkoi sipsi-illan jälkeisenä yönä. Arvaa, tekeekö vieläkään mieli sipsejä... #todellinentragedia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tragedia! Tiedän erään jolle kävi noin sirkusaakkosten kanssa. Vähän sanattomaksihan se vetää.

      Poista
  5. Sipsit, indeed! Ja ystäväni kokeili taannoin bileissä myös lävikköön yrjöämistä. Toimi - kivasti jäi sattumat talteen.

    Emmi

    VastaaPoista