13.3.2017

Elämän kevät

13.3.2017



Voi elämän kevät!

Sitä tämä on kirjaimellisesti kohdallani ollut. Usein maaliskuuhun tultaessa asiat ovat ihan samassa jamassa kuin ensimmäisenä adventtinakin; lähinnä retorisia vavahduksia ja kunnianhimoonsa kuihtuvia kurssinmuutoksia. Vain uudella vesileimalla varustettuja, toistensa päälle hiljalleen hyökyviä viikkoja.

Vaan ei tänä vuonna.

Kymmenessä viikossa olen aloittanut uudet työt, hyvästellyt isoisäni, toivottanut tervetulleeksi kaivatun valon. Ehkä se kaikki virisi jo viime vuoden puolella, kun kirjoitin vähän itseltänikin salaa työhakemusta ja vietin perjantai-illan makuuhuoneen seinänvierustalla perustellen puhelimessa papalleni miksi lääkkeet on otettava. Ehkä kaikki tämä oli jo olemassa ennen kuin taipui todeksi.

Ei ole ollut helpoin alku, mutta sataprosenttisesti näköiseni. Takaraivoa raapivan ikävän keskellä tunnen olevani elossa. Valo kirvelee surun huuhtomia silmiä, mutta huomaan tanssivani liikennevaloissa. Naurattaa, kuolemasta huolimatta. Sillä siihen kaikki päättyy, ja jos sitä ennen ehtii elää, niin hyvä.




Laura




5 kommenttia :

  1. Vielä kun saisi kirjoituksesi oikein kansien väliin. Miten kukaan voi kirjoittaa aina näin koskettavasti... Auringon säteitä sinulle ja kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ehkä jonakin päivänä! Kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  2. Mulla ollut tuo sama: hämärän takana ollut todellisuus tuli jo. Tää jaksaa ihmetyttää, että on tiennyt näiden asioiden olemassaolon, aina, niin silti pitää ajan kulua, jotta saamme ne nenän eteen! Mikä ihmeellinen aikaportti täällä onkaan :D

    Sekä, täällä mä käyn ihmettelemässä sun nerokkaita sanoja ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä palasia tulevasta meille ripotellaan - eipä pääse todellisuus yllättämään sitten niin jyrkästi.

      Kiitos ihanasta kommentista jälleen kerran!

      Poista