6.2.2017

Yks kaks yksin (taas tätä)

 6.2.2017



Lähdin töistä aikaisin. Tarkoituksenani oli suunnata jumpalle, mutta jokainen sieluni sopukka huusi kotiin, valoisaan olohuoneeseen, hiljaisuuden keskelle kirjainten ääreen. Siellä se odottaisi: tyhjä, iltapäivän valossa kylpevä asunto. Yhtäkkiä en keksinyt yhtäkään syytä miksi en pidentäisi viikon mittaiseksi venähtänyttä liikuntataukoa vielä yhdellä päivällä.

Ja tässä mä nyt sit olen.

Se on jännä. Yksinolon tarve teroittuu kun neliönsä jakaa. Teroittuu ja tökkii palleaa kuin pitkittynyt nälkä tai aamuviiden viimeinen drinkki, hahmoton täysinäisyyden tunne. Tuntuu kuin olisi niin tukossa asioista, äänistä, keskustelunpätkistä ja jaetuista ideoista ettei pysty katsomaan ketään kunnolla silmiin. Sitä kävelee levottomasti, juo jäähtyneitä kahvinpuolikkaita ja vastailee kanssaeläjilleen tuhahdellen. On tahtomattaankin vähän ihmishirviö.

Rasittava piirre.

Vietin juuri viikonloppuni Helsingissä hyvän ystäväni luona. Kämppä on koko kevään puoliksi tyhjillään ystäväni puolison lähdettyä töihin toiselle puolen palloa. Huokailin ihastuksesta ystäväni pyöritellessä silmiään - enhän osannut samaistua lähdön sytyttämään ikävään tai erossaolon haikeuteen ollenkaan. Sen sijaan huomasin luettelevani luonnekkaasti sata syytä miksi minusta olisi  i h a n a a  asua välillä yksin!

Kun aloimme puolisoni kanssa miettiä yhteenmuuttoa, herkuttelimme ajatuksella kahdesta tilavasta asunnosta joiden välillä seilaisimme muuttuvien mieliemme mukaan. (En siis puhu niistä kahdesta pienestä yksiöstä joiden väliä sahasimme ensimmäiset kolme vuotta. Ei ole ikävä.) Realiteetit (lompakot) antavat kuitenkin periksi vain yhdelle kolmiolle kahden kaupunkiloftin sijaan. Harmillista. Mutta mikäli voitamme joskus lotossa, ostamme varmasti erilliset asunnot (ja perustamme viinibaarin sekä pienkustantamon).

Erakon on helppo rakastaa toista samanlaista.






Laura






6 kommenttia :

  1. Viinibaari ja pienkustantamo! Kippis! Meillä perustetaan pyöräkorjaamo-artesaaniolutmesta. Mä juon sitten varmaan omat teeni hiljaa takahuoneessa. Tai sit siellä onkin teehuone siellä takana. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooooh! Lottovoittounelmat on parhaita. Teehuone olis niin ihana! Pitänee voittaa kaksi kertaa niin saa kaikki toiveet toteutettua.

      Poista
  2. Voi että miten kiteytti tämä kuvaus millainen olo oli juuri tänään töissä! Ymmärrän taas paremmin itseäni ja onneksi saat olotilan kuulostamaan vähän runollisemmalta :)

    "Tuntuu kuin olisi niin tukossa asioista, äänistä, keskustelunpätkistä ja jaetuista ideoista ettei pysty katsomaan ketään kunnolla silmiin. Sitä kävelee levottomasti, juo jäähtyneitä kahvinpuolikkaita ja vastailee kanssaeläjilleen tuhahdellen. On tahtomattaankin vähän ihmishirviö."

    VastaaPoista
  3. Mä olen myös haaveillut kahdesta asunnosta oman rauhan toivossa, ja mun viinibaari ois yhdistelmä viinibaari + kirjakauppa, eli semmoinen kuin Rue Vieille du Templen "La Belle Hortsense" Pariisissa. Jonne haluan siis myös tulla haudatuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko päästä sinne! Kuulostaa upealta.

      Poista