13.2.2017

Munasaaga jatkuu

13.2.2017



Kiitos kommenteistanne keramiikkakerho-postaukseen. Viestitulvasta huolimatta en ole vielä perustamassa artesaanipajaani Punavuoreen, vaikka yhteydenottoja somen kautta on sadellutkin. Sininen kuppi on jo varattu (!), ja munareliefi ehtinyt synnyttää jonkinasteisen somekohun omalla hashtagillaan. Ensi syksyn Avotakassa se nähdään jonkun lauttasaarelaisen kuvataiteilijan kakluuninreunustalla, sanokaa mun sanoneen.

Nyt kun aiheeseen päästiin, niin puhutaanpa tässä välissä vähän sisustamisesta - impulsiivisesta sellaisesta, luonnollisesti. Näiden asioiden kanssa tilanne eskaloituu kohdallani usein hyvin nopeasti. Niin kuin jaettujen vuosiemme aikana olette saattaneet laittaa merkille, olen sekä ihmisenä että sisustajana suurpiirteisen kärsimätön; en todellakaan mietiskele sävyjen sopivuutta tai jää hinkkaamaan vaihtoehtoja päässäni puhki. Tämä piirre saattaa olla raivostuttava (Kultaaa, lähdetäänkö käymään ihan vaan nopeasti kaupungin toisella laidalla? Ostin meille kukkapöydän!), mutta se on myös oikotie onnistumiseen: kun ei turhaan jää juupas eipäs-jumppaamaan, vaan laittaa myyjälle heti viestiä, onnistumismahdollisuudet tuplaantuvat. Tarkoin varjeltu salaisuuteni onkin: älä beibi venkslaa.





Asuntomme kaikki huonekalut on käytettyinä hankittuja. Tämä on ekologis-ekonominen linjauksemme, josta pääsemmekin toiseen sisustussääntööni: järki käteen. En koskaan maksaisi montaa tonnia sohvasta, valaisimesta tai matosta, joiden ympäröimänä kutistuisin statistin rooliin omassa kodissani. Rakkaus syntyy käytössä, ei katsellessa.




Ja nyt kun tässä kerran munamaisten asioiden äärellä oltiin, haluan jatkaa munasaagaa esittelemällä uusimman tulokkaamme: sunnuntai-illan kävelylenkillä haettu kolmen euron munalamppu. Kuvissa vilahtaa myös toinen viime viikolla kotiimme tullut löytö. Halusin vaalean maton, menin toriin, löysin ensimmäiseltä sivulta ja vain vuorokautta myöhemmin se jo makasi olohuoneemme lattialla pesulan laput vielä pohjassaan. Kas näin se käy. Vähän ruipeloltahan se näyttää majesteettiseen edeltäjäänsä verrattuna, mutta olkoon. Ei kaiken tartte olla niin justiinsa - niin kuin saatatte verhojen pituudestakin päätellä.




Laura







4 kommenttia :

  1. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan ymmärtänyt, mitä -- haileen väliä on jollain verhojen pituudella. En edes tiedä, mikä olisi Oikea Korkeus. t. huono tytär

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kertoa sinulle, sillä opin sen juuri hetki sitten. YKSI SENTTI ON OPTIMAALINEN.

      Poista
  2. Sulla kun taito hanskassa niin vihjaahan, jos vastaan tulee iso vanha liinavaatekaappi, jonka sisään mahtuu iso tv, ja hoka on - tietenkin - ihan sikahalpa :D

    VastaaPoista
  3. Tuohon keramiikkakurssi postaukseen vielä, (en ehtinyt laittaa kommenttia silloin ajallaan...), mene valukeramiikkakurssille! Siellä saat tehtyä noita pinterest kupposia ja kipposia. Kyse on nimittäin ihan eri tekniikasta ja lupaan, että saat tehtyä vaikka koko astiaston yhden kurssin aikana! Kiitos muuten ihan mahtavasta blogista, täällä aina tuntuu siltä etten ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa ja täällä saa sekä nauraa että itkeä. Jatka samaan malliin!
    Ihanaa kevään alkua sinne.
    t. savenvalaja

    P.S. Osta itsellesi tulppaaneja kevään kunniaksi :)

    VastaaPoista