28.2.2017

Mikä on sinun kirjasi?

28.2.2017




Tilannepäivitys: en tiedä kuka voitti Oscareita. Tiedän vain, että tapahtui jonkinlainen Suuri Historiallinen Häpeänhetki joka imi kaiken huomion ja josta en ole halunnut tietää sen enempää. Ja koska tämä suuri mokamomentti on ilmeisimmin vienyt kaiken palstatilan, olen nähnyt parhaaksi jättäytyä kohkauksen ulkopuolelle. En siis tiedä kuka voitti ja mitä ja mistä.

Kulttuurista puheen ollen.

En ole hetkeen kirjoittanut kirjoista. Tämä johtuu siitä etten ole syksyn jälkeen saanut käsiini mitään vavahduttavaa. Sain toissailtana valmiiksi Jussi Valtosen Finlandia-voittajan (He eivät tiedä mitä tekevät), jota jaksoin jumpata monta kuukautta, illasta toiseen. Tietämättä miksi, kääntelin viikkokaupalla muutaman sivun illassa, odotin ja odotin jotain saapuvaksi. Ei saapunut.

Suljin kirjan takakannen ja tuijotin turhautuneena kattoon. Mönkään menneen lukukokemuksen tunnistaa siitä, että viimeinen sivu on vain helpotus hapuilevan haikeuden sijaan.

Haluaisin lukea jotain sykähdyttävää. Jotain sellaista jonka jälkeen elämä näyttäytyisi - jos ei nyt tyystin niin ainakin osittain - erilaisena. Haluaisin huuhtoutua sivujen mukana jonnekin muualle, olla vähemmän tietoinen olohuoneen likaisista ikkunoista ja viidestätoista vastaamattomasta sähköpostista.

Niinpä kysyn teiltä täsmäkysymyksen: jos pitäisi valita vain yksi, mikä olisi sinun kirjasi? Mikä teos on lähivuosina kääntänyt vatsalaukkusi tai näkökulmasi, mikä kirja meidän kaikkien pitäisi lukea ja miksi?

Koska kaipaan keramiikkakerhon jälkeen elämääni jotain luovaa projektia, suunnitelmani on tämä: kirjoistanne kokoan listan, jonka kanssa painun kirjastoon ja divareihin. Blogin puolelle kirjaan projektin palasia tunnisteella kirjalista.


Mitä luettais?






Laura






89 kommenttia :

  1. On täysin mahdotonta valita vain yhtä ja koska haluan vinkata jotain josta kuvittelen just sun saavan jotain irti sanon että

    Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä, koska se on täydellinen lukuromaani, tarina johon katoaa ja vaikka siinä on jotain 600 sivua sen haluaisi lukea päivässä ja koska mun mielestä kirjan ihannemitta on noin 140-200 sivua tää on paljon sanottu mutta täysin totta.

    Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa, koska sen kerronnallinen ja kiellellinen nerous räjäyttää sun pää ja sen ihmeellisen syvä ihmisyys osuu sua suoraan sydämeen.

    +1, Jani Toivolan Musta tulee isona valkoinen on pysäyttävä, tärkeä ja hieno henkilökuva ja kuva tästä ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malmquist kuumottelee kovasti, niin paljon hyvää olen siitä jo kuullut. (Tosin sekin saattaa kääntyä itseään vastaan joissain tilanteissa, mutta en usko tämän olevan sellainen.)

      Ihanaa, tästä tulee hieno lista! Kiitos Helmi!

      Poista
  2. Paul Kalanithin When Breath Becomes Air oli ihan huikea. Lääkisläisenä oli huikeeta lukea Paulin pohdintoja kuoleman kohtaamisesta, ekan synnytyksen herättämistä ajatuksista ja siitä miten määritellään milloin elämä on elämisen arvoista. Paul oli neurokirurgi, joka kuoli keuhkosyöpään, ja kirjoitti kirjan viimeisinä elinviikkoinaan. Kirja antoi myös hyvän kuvan siitä, kuinka älyttömiin tilanteisiin lääkärit joskus työssään joutuu. Siinä on välillä tosi paljon tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa, mut meille se on kuitenkin loppujen lopuksi meidän työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmät väreet meni lukiessa. Vakuutti.

      En vain osaa lukea englanniksi. Tai siis osaan, toki, mutten osaa nauttia siitä yhtään. Se on tosi harmillista, sillä niin moni alkuperäisteos jää tästä syystä sivuun. Tai huono käännös pilaa homman.

      Kadehdin avoimesti ihmisiä jotka lukevat englanninkielisiä teoksia. Olen yrittänyt, en ole onnistunut.

      Kuvailusi oli niin kouriintuntuva, että saatan yrittää tämän teoksen kanssa. Kiitos.

      Poista
    2. Hei! Yllä mainittu kirja on jo julkaistu suomennettuna nimellä Henkäys on ilmaa vain (Bazar Kustannus). :)

      Poista
    3. https://helmikekkonen.com/2017/02/14/henkays-on-ilmaa-vain/

      Poista
  3. Noin vuoden sisään vaikuttavin lukemani kirja on David Benioffin Varkaiden kaupunki. Kestosuosikeitani, joita suosittelen aina kaikille: Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää ja Paul Austerin Illuusioiden kirja. Nämä ovat – ainakin minulle – juuri sellaisia joiden mukana huuhtoutuu jonnekin muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, kiitos! Tämä tässä hommassa on just parasta; en usko että nimien perusteella tarttuisin näihin kirjaston hyllyillä, mutta nyt on syy tarttua.

      Listalle merkitty! Kiitti joonas!

      Poista
    2. Löysin muutama kuukausi sitten kirppikseltä eurolla tuon Tokio ei välitä meistä enää ja huhheijaa mitä luettavaa. Joka aukeaman väliin on pakko hetki hengähtää, kun olo tuntuu puolimaratonin juosseelta. Vaikka siinä ei ole kuin 250 sivua, olen tahkonnut tuota kirjaa nyt jo jokusen viikon. Kiehtova kirja kyllä, mutta mulla ainakin on vaatinut sulattelua silkan kirjoitustyylin vuoksi. Lisäplussaa liikuttavasta ysärin lopun millennium-scifi-kuvauksesta. :')

      Poista
    3. Mulla oli sama tunne Tiklin kanssa! Hengästyttävä.

      Kuulostaa lupaavalta!

      Poista
  4. Mietin tätä aika kauan, mutta en oikein osaa vastata muuta kuin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Se on kyllä ollut pitkään aikaan vaikuttavin teos minkä olen lukenut, tai oikeastaan kuuntelin sen äänikirjana. Oli vielä ensimmäinen sitä lajia ja sen jälkeen kaikki äänikirjat on ollu jotenkin liian vähän. En odottanut Neljäntienristeykseltä mitään, mutta ehkä siksi se antoi niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljäntienristeys oli todella vaikuttava kirja. Vaikka onkin jo luettujen listalla, suosittelen varauksetta kaikille!

      Kiitti!

      Poista
  5. Just tätä tarvitsin itsekin! Eilen haahuilin kirjastossa enkä osannut tarttua mihinkään. En muista millon olen viimeksi lukenut jotain, joka herättäisi muitakin tunteita kuin vääränlaista turhautumista. Kiitos vinkeistä! Odotan innolla lisää.

    T: Kiti
    www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei hyvä että tuli sopivaan saumaan!

      Jo nytkin on tullut niin paljon luettavaa, etten meinaa malttaa itseäni menemästä suoraa päätä kirjastoon. Ihanaa!

      Poista
  6. Seuraa erittäin epämääräinen lista viime aikojen suosikkikirjojani.

    Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti (Pariisi, ruoka ja pari romanttista kommellusta)
    Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Kevyt, salaa viisas kirja kriisin keskelle)
    Leena Lehtolainen: Jonakin onnellisena päivänä (Tarina toivosta ja rakkaudesta)
    Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen taidot
    Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen: Huomaa hyvä

    Kirjoittelen lisää heti kun tulee mieleen!

    t.Kiki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epämääräiset listat on just parhaita - niistä huomaa sen, kuinka eri kirjat iskevät eri elämänvaiheissa.

      Oh, mikä lista! Kiitos! Näistä Pulkkisen olenkin lukenut, Tukiaisenkin muistaakseni. Barreau ja Lehtolainen listalle, tiks!

      Poista
  7. Niin, minun kirjani on Maija Poppanen, aina ja ikuisesti. Mutta se ei toimi tällaiseen kysymykseen ehkä ihan oikein. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien pitäisi se lukea. :)

    Nyt on ollut pitkä tauko lukemisessa, olen kuunnellut äänikirjoja autossa, mutta se ei koskaan ole sama asia, eihän. Joten suositteluni ovat ehkä vähän vanhoja.
    Vaikka olen varma, että koko maailma on sen jo lukenut, sanon Muriel Barbery: Siilin eleganssi, koska se on kiehtova.
    Ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Se on v a i k u t t a v a. En oikein osaa sanoa siitä muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Maija Poppasta koskaan! Enkä Liisaa ihmemaassa. Enkä Ronja ryövärintytärtä. Enkä - Tove-Jansson -faniudestani huolimatta - yhtäkään muumi-kirjaa.

      Taivaslaulun olen lukenut, mutta Siilin eleganssi! En ole lukenut, kuullut kyllä. Listalle!

      Poista
  8. Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma oli tosi hengästyttävä, jos olisi pakko valita yksi viime aikojen merkittävin kirja, se olisi ehdottomasti tämä. (Rakastan Pulkkista ja tämä ylitti kaikki odotukseni, jotka olivat ihan kohtuuttoman kovat jo alkuunsa.)

    Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet ihastutti myös, suositus sille. Rakkaudenhirviö ja Seksistä ja matematiikasta on tullut luettua molemmat myös kotimaisen proosan kaudellani, kummatkin kelvollisia.

    Minna / sunnuntaiaamu.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Pulkkisen uusin oli tempoisa! Luin sen, ja kävin muuten lukupiirissä Riikan kotona tuossa loppusyksystä. Unohdin kirjoittaa siitä.

      Rakkaudenhirviö oli ihana, kehunsa ansainnut. Eurooppalaiset unet ja Seksistä ja matematiikasta lisättäköön listalle. Kiitos Minna!

      Poista
    2. Seksistä ja matematiikasta lisäksi voisin suositella Iida Rauman toista kirjaa nimeltään Katoamisten kirja. Molemmat vaikuttavia lukukokemuksia.

      Poista
  9. Hei mahtava idea!
    Olen ansiostasi tutustunut Linda Olssoniin ja Helmi Kekkoseen. Kummatkin jossain määrin vavahduttavia lukukokemuksia. Lukusuosituksesi kiinnostavat siis:)
    Itselle ehkä täräyttävin lukukokemus on ollut Jose Saramagon (?) Kertomus sokeudesta. Siitä on kylläkin jo aikaa. Tällä hetkellä Milan Kunderan Tietämättömyys luettavana, puhuttelee.
    Terkuin, Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tästä on iloa muillekin! Enpä olisi teininä uskonut kuinka kiinostuneena sitä vielä joskus lukee muiden kokemuksia kirjoista. Elämä yllättää, hah!

      Kertomus sokeudesta, kiinnostaa todellakin. Tulehan huikkaamaan mitä pidit Kunderasta, sekin kuulostaa lupaavalta!

      Poista
    2. Niinpä! Kiitos kysymästä, oikein odotin että saan tulla tänne nyt kertomaan mielipiteeni Kunderasta :)
      Tietämättömyys on aika lyhyt kirja. Olin unohtanut miten taitavasti Kundera kääntää ja vääntää isoista teemoista. Ensin teksti tuntuu ehkä jopa vähän tylsältä kun siinä "vaan" ikäänkuin kerrotaan tarinan henkilöistä ja heidän elämistään. Sitten yhtäkkiä, kun lukija on vaivihkaa viety henkilöiden ajatusmaailman sisään, vedetään naruista ja paketti aukeaa ja kääntyy uuteen suuntaan ja yhtäkkiä sitä ymmärtää (tässä tapauksessa tietämättömyydestä) taas jotain, jonka tavallaan on tiennyt aina, mutta kuitenkin tarjoten jonkin ahaa-elämyksen, että noin se tosiaan onkin...Ja sitten vaan ihmettelee, että vau! :)

      Innostuin ostamaan tuon Saramagonkin nyt omaan hyllyyn, kun taas muistin sen olemassa olon. Katsotaan jos tulisi luettua se uudelleen tässä joskus...

      Mukavaa viikonloppua ja antoisia lukuhetkiä!

      Terkuin,
      Tiina

      Poista
  10. Rakastan lukea muiden kirjasuosituksia, joten tässä muutama oma:
    Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
    Elena Ferrante: Loistava ystäväni + tulevat Napoli-sarjan suomennokset
    Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
    Peter Sandström: Laudatur
    Sekä myöhemmin keväällä ilmestyvät suomennokset Zadie Smithin Swing Time & Hanya Yanagiharan Pieni elämä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on ihan parasta hommaa!

      Listalle vaan, kiitos Saara!

      Poista
  11. Jee! Muistan poimineeni sun kommenttilootasta koko joukon hyviä suosituksia muutama vuosi takaperin. Tässä jotain kirjoja, joista olen viime aikoina tykännyt (valitettavasti en osaa sanoa suomennosten laadusta mitään):

    Elizabeth Hand: Generation Loss
    Natasha Pulley: The Watchmaker of Filigree Street
    Haruki Murakami: 1Q84
    J.D. Salinger: The Catcher in the Rye (tätä suosittaisin alkukielellä tai sitten ehkä ennemmin Schroderuksen kuin Saarikosken suomennoksena)

    Bonarina: Angela Carter: The Magic Toyshop

    Tuo vika ei oikeastaan ole mikään kiva kirja, vaikka kuulostaakin mukavalta fantasiateokselta. Pikemminkin se oli vähän... disturbing (eikä yhtään fantasiaa). Silti jollain lailla kiehtova.


    VastaaPoista
  12. Löytyvät käännettyinä nimillä:

    Hand: Katoava valo
    Carter: Maaginen lelukauppa

    Pulleyta ei kai ole suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siepparin lukaisin joskus murkkuikäisenä, enkä muista lukukokemuksesta mitään muuta kuin odottavan tunnelman. Pitää ottaa uudestaan luettavaksi.

      Katoava valo! Täydellinen nimi. Menee suoraan listalle.

      Mutta voi Haruki Murakami, on vaikea. Ihan hiton vaikea. Jokin tyylissä kai, en osaa sanoa. Olen yrittänyt lukea paria kirjaa (en tosin tuota mainitsemaasi), mutta jään junnaamaan yrityksistä huolimatta.

      Poista
    2. Jee, pääsen lisäilemään listalleni luettavaa täältä! Laitoin heti sulle Goodreads-kaveripyynnön myös. Se on kyllä hurjan kätevä - muuten en ikinä muistaisi kuulemiani kiinnostavia teoksia.

      Ja hei, ei kaikki kirjat vaan voi napata (itse tartuin Murakamiin vain, koska se oli jostain päätynyt meijän kirjahyllyyn). Ennen mä tunsin kauheaa sisäistä pakkoa lukea loppuun kaiken aloittamani, kunnes eräs viisas nainen totesi, että elämä on liian lyhyt pakkopullan hinkuttamiseen. Se helpotti kummasti, ja niinpä parin viime vuoden aikana olen jättänyt enemmän kirjoja kesken kuin siihen saakka yhteensä :D

      Mut Siepparista tykkäsin jotenkin tosi paljon. Luin sen joululomalla kipeänä ollessani. Juonihan siinä ei ole kummoinen, mutta se tunnelma oli hyvä. Ja se tavoitti kovin osuvasti jotain teinisielusta.

      Tuossa Katoavassa valossa taas oli niin antisankarinaispäähenkilö, että se kolahti.

      Poista
  13. Mun Kirjoja on varmaan ruohometsän kansa ja linnunradan käsikirja liftareille mut vaikuttavin lukukokemus viime aikoina on ollu pauliina rauhalan taivaslaulu, vaikken osaakaan sanoa mikä siitä teki niin hyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaslaulu oli kerronnaltaan todella kaunis. Jokin siinä jäi kuitenkin kesken ehkä, en tiedä. Koin sen kanssa sykähdyttäviä hetkiä kerronnallisesta näkökulmasta, mutta tarina itsessään jäi vähän kumisemaan.

      Linnunradan käsikirja liftareille, joo!

      Poista
  14. Jos pitää valita vain yksi, niin sanon aina Audrey Niggeneggerin Aikamatkustajan vaimon. Se on vaan jotenkin niin erilainen, ihana, rakastettava ja hyvällä tavalla outo satu. Muistan kun luin sen muutama vuosi sitten, niin oli pakko koko ajan selittää niitä tapahtumia miehelle. Miesparka. Lopulta pakotin hänetkin lukemaan koko kirjan, että voidaan jutella siitä. :D Elokuva oli sitten suuri pettymys, kuten yleensä hyvän kirjan jälkeen.

    Mutta jos et ole lukenut, niin kokeilepa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, osallistavaa lukemistä! Pidän ajatuksesta!

      Laitamma listalle, kiitti Katrisein!

      Poista
    2. Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on myös mun kaikkien aikojen suosikki, johon palaan aina vain uudestaan. Jotenkin niin kiehtova ja samalla koskettava - aina itken jossain vaiheessa.

      Omista viime aikojen elämyksistä suosittelein Minna Rytisalon Lempi-kirjaa, joka niin ikään sai itkemään ruuhkabussissa, ja oli muutenkin aivan todella koukuttava ja kertojaratkaisuiltaan mielenkiintoinen. Tuntui kuin rintaan olisi jäänyt kaipuun aukko yhdestä henkilöstä.

      Toinen suositus on Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut. Tuntuu että sen lukeneet kaverit ovat aivan hullaantuneet siitä itseni tapaan - jotain aivan ainutlaatuista, josta ei saa otetta, mutta joka ei lähde lukijasta irti. Ahmin kirjan kesällä, ja löysin sen eilen Stockan alelaarista, ja saman tien se tunne palasi, kuin huimaus jo sen olemassaolon takia.

      Poista
  15. Hanya Yanagihara : A little life (tulee tänä keväänä suomeksi)
    Niin vavisuttava lukukokemus, etten muista milloin viimeksi olisin kokenut vastaavaa.

    VastaaPoista
  16. Viimeisen vuoden aikana eniten on sykähdyttänyt Donna Tarttin Tikli (luin englanninkielisenä, mutta en ole kuullut suomennoksestakaan mitään moitittavaa). Tikli kai jakaa mielipiteitä tosi paljon, mutta minulla osui ja upposi. Minulla juuri tuo haikeus määrittelee kirjan arvon: viime kesänä luettua Tikliä on vieläkin välillä ikävä.

    Ehdoton suomalainen ikisuosikkini on Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani (Finlandia-palkittua Nenäpäivää taas en suosittelisi kenellekään)

    Suosittelen lämpimästi, että rekkaat Goodreadsiin ja kehotat lukijoitasi lisämään sinut siellä kaveriksi! Goodreads on ainakin saanut minut innostumaan lukemisesta ihan uudella tavalla ja löytämään uusia suosikkikirjoja. Lisäksi goodreadsissa minua viehättää yhteisön lukupiirimäisyys: hyvän (tai huonon!) kirjan luettuaan voi mennä kirjan omalle sivulle ja lukea kymmenittäin muiden ihmisten kommentteja ja kokemuksia :)

    Ps. Hyviä kirjavinkkejä tässä kommenttiketjussa! Pitää jäädä seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikliä luin melkein vuoden. Hengästyttävän tiheää, uskomattoman todentuntuiseksi rakennettu. Kuin katselisi elokuvaa. Tykkäsin.

      Rekisteröidyin nyt Goodreadsiin Missä olet Laurana - katsotaan miten se toimii! Kiitti vinkistä SC!

      Poista
  17. Hei Laura!

    En tiedä, onko tämä minulle kaikkien aikojen kirja nro 1, mutta suosittelen Sydämen mekaniikkaa Mathias Malzieulta.

    -seglen

    ps. olen miettinyt paljon, saatan pian vastata sähköpostiisi (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämen mekaniikka, lisätään listalle!

      Kiitos seglen, kiva kun kirjoitit!

      Poista
  18. Viimeksi vaikutuksen teki Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (blogipostaukseni kirjasta täällä: https://kulttuuriplajays.blogspot.fi/2017/02/haudataan-kuolleet-paikkaillaan-elavat.html). Suomalaisista Minna Rytisalon Lempi ja Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Ja klassikoita voisi toki luetella pitkän litanian, mutta jätetään se väliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, tämä!

      Helmikin kirjoitti kirjasta: https://helmikekkonen.com/2016/12/29/haudataan-kuolleet-paikkaillaan-elavat/

      Nämä kaikki menevät listalle, kiitos Nanna!

      Poista
  19. Sula mahdottomuus valita vain yksi kirja... Viime vuosina minua ovat sykähdyttäneet Petri Tammisen Meriromaani, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme ja Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Kaisa Siveniuksen suomentamat mainiot Jeeves-tarinat taas saavat takuuvarmasti hyvälle tuulelle.

    Kirja-aihe jaksaa kiinnostaa aina vaan, ihanaa lukea muiden suosituksia ja mielipiteitä! Minäkään en tuntenut haikeutta suljettuani Valtosen kirjan, jotain jäi todellakin puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meriromaani ei iskenyt jostain syystä yhtään. Ja koska niin monelle se on iskenyt, aloin miettiä olenko jotenkin tyhmä kun en koe sitä samoin. Kummaa.

      Jokapäiväinen elämämme, tämä on pitänytkin lukea!

      Poista
  20. Kun en ole ihan viimeiseen aikaan taas jaksanut itse lukea, niin voi olla että olen maininnut joskus ennenkin nämä samat. Mutta kumminkin: Hilary Mantelin Wolf Hall (varmasti suomennettu; telkkarisarjakin on _loistava_) ja Kate Atkinsonin Life After Life (Elämä elämältä, luulisin) on ehdottomat. Jotenkin mulle on jäänyt mieleen myös Chris Hadfieldin An Astronaut's Guide to Life on Earth (en tiedä onko suomennettu), joka ei ole romaani mutta viisas silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susipalatsi on näköjään suomennoksen nimi. Kiinnostavaa, sillä en itse varmaankaan valitsisi sitä itse hyllystä. Atkinson myös listalle, jes!

      Poista
  21. Vähän melkein nolottaa tällainen kliseinen valinta, mutta jos ihan oikeasti pitää valita vain yksi kirja, niin se olisi Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Palaan Pikku Prinssiin aina vain yhä uudelleen - etenkin silloin, kun usko hyvään on koetuksella. Pikku Prinssi kertoo ihmisyydestä kaiken tarvittavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Pikku Prinssiä! En koskaan kokonaan, vain palasia. Olisiko ehkä aika...

      Poista
  22. Susan Abulhawa, Jhumpa Lahiri ja Zadie Smith ovat järisyttäneet maailmaani koko tuotannoillaan, kuin myös Antonio Muñoz Molina teoksellaan Sefarad. Mutta jos yksi täytyisi valita, sanon aina brontëlaista melankoliaani vaalien Humiseva harju. En edes tiedä miksi. En voi sietää kumpaakaan päähenkilöä enkä oikeastaan ketään muutakaan, mutta jokin siinä imee puoleensa aina uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava kommentti! Maailma on pullollaan selittämättömiä asioita, ja yksi niistä olkoon Humiseva harju. Se tulkoon listalleni.

      Poista
  23. Jess, täältä saaa niin hyviä vinkkejä kirjastoreissulle! Mun ikivihreät ovat Kjell Westön Leijat Helsingin yllä ja Michael Cunninghamin Tunnit (saman tekijän Koti maailman laidalla oli ihan ok.) Tiedän tuon tunteen kun haluaa että kirja ottaa kraivelista kiinni ja vie mukanaan, ehkä jopa jättää jälkensä. Luin nyt alkuvuodesta jonkun sellaisen, mutten muista enää mikä se oli :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistele, muistele mikä oli alkuvuoden vavisuttaja! Haluan ehdottomasti tietää.

      En ole lukenut yhtäkään Westön teosta. Ehkä korkea aika, sillä viimeksikin se nousi kommenteissa esiin.

      Poista
  24. Mun kirja on Peter Hoeg: Nainen ja apina. Se oli kummallisen kiehtova (vai kummallinen ja kiehtova?) ja imaisi heti mukaan ja maailmaansa.

    Lisäksi suosittelen Oliver Sachs:in koko tuotantoa (josta iso osa on suomennettukin). Toissavuonna kuollut neurologi kirjoitti reilut kymmenen kirjaa joissa kuvaa mielenkiintoisimpia potilaitaan. Jokaisessa kirjassa on kantava teema jonka ympärille tapaukset kiertyvät, esim musiikki (Musikofilia) tai näköön liittyvät häiriöt ("In the Mind's Eye"). Lisäksi hänen omaelämänkertaansa (On the Move) on kehuttu, sitä en ole vielä ehtinyt lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin inspiroivaa, kiitos! Lisätään listalle!

      Poista
  25. Laura Saven Paljain jaloin kosketti syvästi. Luin kirjan loppuun bussissa ja vollotin loppumatkan, pari seuraavaa päivää oli melko tyhjä olo. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka taatusti saa itkemään ja ajattelemaan ikäviä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipaan vollotuskirjoja. Itkosen Ajo oli mulle sellainen, huutaen itketty loppu. Tämä myös ehdottomasti lukuun. Kiitti!

      Poista
  26. Mä olisin vinkannut juurikin Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Se mullisti mun maailman, se oli upee. Uskomatonta, että sama kirja ei koskettanut sua yhtään. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tämä tässä on just parasta! Että eri jutut koskettaa samanlaisiakin tyyppejä. Mitä olisivatkaan esim. lukupiirit jos kaikki olisivat samaa mieltä!

      Ja on Valtonen koskettanut kirjallaan varmaan monia - Finlandia-voittokin sen kertoo. Nyt en vaan ollut oikea tyyppi tälle stoorille!

      Poista
  27. Lisään muutaman, joita ei ole vielä mainittu: Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat. Tosi hyvä! Muutkin häneltä, mutta tämä ykkösenä.
    Sadie Jones: Kotiinpaluu. Mietin, onko moraalisesti oikein suositella tätä kenellekään, koska itse suorastaan nyrjähdin tätä lukiessani enkä päässyt moneen päivään tavanomaisille raiteilleni, mutta ilmeisesti jotain tällaista kokemusta olitkin vailla... Karu, raadollinen ja silti jollain oudolla tavalla kaunis kirja, jonka lukee nopeasti mutta joka jää ihon alle pitkäksi aikaa, huh. Kirjasta on tehty myös minisarja, joka tavoittaa kyllä hyvin kirjan tunnelman. Olisipa kyllä mukava kuulla mietteitäsi tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihon alle meneviä tarvitaan! Kiitos näistä, ehdottomasti listalle! Pus!

      Poista
    2. Täältä myös ääni Chimamanda Ngozi Adichien kirjoille ja Sadie Jonesin Kotiinpaluulle! Luin Kotipaluun juuri viime viikolla ahmimalla. Sitä ei malttanut jättää käsistään, vaikka tarinan surullisuus välillä ahdistikin melkoisesti. Kotiinpaluun pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille niille, jotka väittävät että "jokainen on oman onnensa seppä" ja että elämässä menestyminen on vain omasta tahdosta kiinni.

      Toisessa kommentissa mainittiin myös Kjell Westön Leijat Helsingin yllä. Muut Westön teokset eivät eivät ole sytyttäneet yhtä paljon, mutta ah, Leijat Helsingin yllä on vaan niin ihana. Tähän vaikuttanee myös se, että olen elänyt koko ikäni Helsingissä. Rakastan, rakastan miten kirjassa kuvaillaan entisajan Helsinkiä. Tähän kirjaan palaan aina säännöllisin väliajoin kun koti-ikävä iskee (asun nykyään ulkomailla).

      Poista
  28. Jeffrey Eugenidesin Virgin Suicides - kauniina kuolleet. Siinä mielessä poikkeuksellinen kirja, että näin ensin elokuvan, joka teki vaikutuksen myös visuaalisella kauneudellaan. Sitten piti metsästää kirja, joka oli vielä parempi. Tosin niinhän se useimmiten onkin. Tässä kohtaa harmitti vain se, ettei voinut enää ITSE kuvitella miltä hahmot näyttivät.

    Myös Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, enkä oikeastaan osaa edes sanoa miksi. Luin sen ala-asteella, ja rakastin sitä. Edelleen, päälle kolmikymppisenä, rakastan tätä kirjaa.

    Sivuraiteena pitää pohtia "lukukausia": lapsena ja teininä rakastin fantasiakirjoja. Lukioikäisenä myin koko fantasiakokoelmani pois, koska ne olivat lapsellisia ja päätin suurena älykkönä lukea vain venäläisiä klassikoita (joita en saanut luetuksi yhtäkään). Nyt olen kerännyt samat kirjat takaisin hyllyyni, ja pidän niistä edelleen. Nostalgiasyistä olen kerännyt myös iänkaikkisen ihanaa Nummelan ponitallia, vaikkakaan se ei tee aivan samaa vaikutusta kuin silloin aikoinaan... Tuhahtelin vuosikaudet dekkareille, en pitänyt niitä juuri minään. Viime aikoina taas en ole juuri muuta lukenutkaan, hurahdin. Hyllystä löytyy myös vakuuttava kokoelma Poliisi kertoo-kirjoja. Mihinhän lukukauteen sitä seuraavaksi mahtaa hurahtaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää listalle, kiitos Maira!

      Tämä kausittaisuus on tosi mielenkiintoista! Itse en ole tunnistanut omassa lukemisessani kausia suuntaan tai toiseen, mutta proosaahan se pitkälti taitaa olla.

      Ps. En ole eläessäni lukenut (muistaakseni) yhtään fantasiakirjaa, dekkareita ehkä pari kolme.

      Poista
  29. Yann Martelin Beatrice ja Vergilius, ehdottomasti. Isojen teemojen teos, joka lyö ilmat pihalle, yllättää ja vavahduttaa. Ensimmäisellä lukukokokemuksella alku oli mielestäni jopa vähän tylsä, mutta lopussa kaikki sai merkityksen. Yksi merkittävimmistä kirjoista, jonka olen koskaan lukenut.

    Kun suljin takakannen, itkusta ja maailmantuskasta ei meinannut tulla loppua. Tästä kirjoittaminenkin vetää ihan mielen vakavaksi... :D

    VastaaPoista
  30. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Huutoitkua ja naurua ja loputtomasti vereslihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listalle - veresliha kiinnostaa. Kiitos ouska!

      Poista
  31. Pyydän jo etukäteen anteeksi pitkää listaa, onneksi muutkin laittoivat enemmän kuin yhden:
    Kristina Carlsonin William N, Päiväkirja
    Märta Tikkasen Kaksi
    Marguerite Duras'n Kirjoitan
    Françoise Saganin Tervetuloa ikävä
    Irene Nemorovskyn Veren polte
    Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi
    Joan Didionin Maagisen ajattelun aika
    Davis Foenkinoksen Yhden elämän muistot
    Manu Larcenetin sarajakuvasarja Pieniä voittoja
    Vivi-Ann Sjögrenin Mustaa kahvia ja keksinmuruja
    Gertrude Steinin Alice B. Toklasin omaelämäkerta
    Kyllikki Villan lokikirjat
    Juha Tantun kirjat, ruokakirjat juu, mutta eritoten Välimies
    Aila Meriluodon muistelmat
    Ingmar Bergmanin Laterna Magica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette ihania kun rässitte menemään omin luvin listoja, pidän siitä! Tästä on hyötyä monille, joten antaa tulla vaan!

      Poista
  32. Jes, onneksi tulin lukemaan kommentteja, löysin muutaman kirjan luettavaksi. Goodreads onkin kovassa käytössä ja siellä luettavien osasto on paisunut jättiläismäiseksi. Mutta en kyllä löytänyt sua sieltä äsken.

    Itsellä kuolemaan liittyvät kirjat ovat tehneet viime kuukausina suurimman vaikutuksen: Tämäkin menee ohi, Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät ja juuri lopettamani Joka hetki olemme elossa. Jäätävän ihania, itkettäviä ja niin kauniita. Muita mieleen jääneitä Professori ja taloudenhoitaja, Kissavieras ja Niin raskas on rakkaus. Loistavia kirjoja on paljon, mutta monta kirjaa on jäänyt lukematta, kun ei ole ollut oikea hetki ja fiilis kirjalle. Mutta näitä kirjajuttuja ja -analyyseja kehiin, kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goodreads! Pitikin mainita se uusimmassa postauksessa! Ka ehtiihän sitä. Mut saa lisätä siellä kamuksi, olen ehkä nimellä Missä olet Laura - tai jotain.

      Rakastan kuolemaa käsitteleviä kirjoja, mutta olen lukenut niitä lopulta aika vähän kun miettii. Otan siis kiitollisena vastaan nämäkin vinkit, kiitti Minkasein!

      Poista
  33. Voisitko julkaista sitten sen sun kirjalistan mitä aiot lukea ja miksi? :)

    Itsekin kaipaan lukuvinkkejä. "Ahmin" Heli Thoren Ehjäksi -kirjan alle päivässä! Aivan ihana kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai! Jahka saan naputeltua sen puhtaaksi niin varmana julkaisen! Parasta olisi jos vaikka joku lukijoistakin lukisi joskus samoja kirjoja samaan tahtiin niin päästäisiin puhumaan tuoreeltaan.

      Kirjasi on lisätty listaan, kiitti!

      Poista
  34. Mie sitä Ursula K. LeGuinin Pimeyden vasen käsi -kirjaa jo edellisessä blogissasi suosittelin. Ja suosittelen edelleen, jos et ole ehtinyt lukea. Saat vaikka miulta lainaan, jos haluat (ostin antikvariaatista 45 eurolla, niin paljon se kirja on iso juttu). Ja oispahan taas syy nähdäkin pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Voisi yrittää kevään kynnyksellä nähdä!

      Poista
  35. Rakastan Peter Høegia. En kaikkia hänen kirjojaan, mutta hänen kieltään ja tarinankertomistaitoaan, aina ja ikuisesti. Hänen kirjojensa parissa olen saavuttanut sen saman ensihuuman ja jännityksen kuin nuorena lukiessani ensimmäisiä OIKEASTI hyviä kirjoja.

    Tarinat keikkuvat usein todellisen ja fantasian välillä, ja tunnen lapsenomaista riemua siitä, etten voi lukijana ollenkaan tietää, mitä tuleman pitää. Eivät kuitenkaan liikaa fantasiaa, ehkä oikea kuvaus voisi olla aikuisten satu.

    Rakastan kirjailijoita, jotka pystyvät kertomaan isoja asioita yksinkertaisesti. Siis sillä tavalla, että lukee jonkin lauseen, ja se on niin simppelillä tavalla hieno ja yllättävä ja totta, että sitä jää vain hetkeksi lukemaan uudestaan ja uudestaan. Peterin kirjoissa on paljon tätä.

    Itselleni tärkeimpiä ovat Lumen taju ja Hiljainen tyttö. Niitä uskallan suositella, vaikka aina vähän pelkään suositella rakkaimpia kirjojani, koska tuntuu oikeasti pahalta jos joku toinen ei sitten niistä pidäkään! Ikään kuin se olisi jonkinlainen henkilökohtainen loukkaus. Mutta blogiasi pitkään seuranneena olen pannut merkille, että usein pidämme ja emme pidä samoista kirjoista, joten uskallan suositella varauksetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ''Rakastan kirjailijoita, jotka pystyvät kertomaan isoja asioita yksinkertaisesti. Siis sillä tavalla, että lukee jonkin lauseen, ja se on niin simppelillä tavalla hieno ja yllättävä ja totta, että sitä jää vain hetkeksi lukemaan uudestaan ja uudestaan. Peterin kirjoissa on paljon tätä. ''

      Tämä vakuutti täysin, kiitos. Listalle mars!

      Poista
  36. Yhdyn edelliseen kommenttiin Peter Hoegistä! Luin vähän aikaa sitten Lumen tajun ja sanoisin että se on tähän mennessä Hoegiltä lukemistani paras. Niitä kirjoja joiden jälkeen ei pysty aloittamaan seuraavaa pitkään aikaan. Lumen tajun jälkeen myös katson ihan erilailla lunta ja jäätä kuin ennen lukemista. Tämä kirja kannattaa lukea talvella.. Knausgårdin Taisteluni -sarja on kolahtanut vahvasti, puolessa välissä menossa ja pitää hieman säännöstellä ja jarrutella kun kirjat on niin intensiivisiä. Hienoa että täältä kommenteista saa paljon hyviä lukuvinkkejä, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut vielä yhtään Knausgårdia, uskomatonta mutta totta. Sitä ehdottomasti!

      Poista
  37. Knasut, tietty!

    Kaikki Jhumpa Lahirin kirjat. <3

    Rebecca Wells: Jumalaiset jaja-siskot + Autuaitten alttareilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Knasu pitää ottaa heti listan alkuun. Olen kuullut siitä tämän postauksen ulkopuolella nyt lähiaikoina niin paljon, että laitetaan kärkeen.

      Poista
    2. Hyvä, hyvä!

      Mulla odottaa kahden vikan Knausgårdin Taisteluni-kirjan ja #hyllynlämmittäjä-haasteen jälkeen Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja. Just ja just maltan odottaa, että saan aloittaa sen. Olen kuullut siitä todella paljon kehuja, ja kyseessähän on kotikaupunkini, joten ei voi olla muuta kuin ihanaa. :-)

      Kiinnostaa erittäin paljon -listallani ovat myös Joel Haahtelan kirjat, joita kaikki tuntuvat kehuvan, mutta joista en ole ehtinyt lukea vielä yhtäkään.

      Poista
  38. Sehän onnistui! Asiaan siis. Pakko mainita Rytisalon Lempi, jota kommentoin jo toisessakin blogissa. Luin kirjan yhdessä iltapäivässä ja illassa. Kieli kirjassa ja erityisesti sen ensimmäisessä osiossa on niin kaunista, että olin kirjaimellisesti liikutuksesta hengästynyt sitä aloittaessani. Jostakin syystä kävi niin, että juonen palaset alkoivat kuroutua mielessäni yhteen hyvin varhaisessa vaiheessa ja oivallukseni toteutuivat tarinan edetessä kerta toisensa jälkeen. Joskus tällainen on todella ärsyttävää, mutta tämän kirjan kohdalla se oli vain nautinnollista, sillä tarina on psykologisesti uskottava ja ehyt, tyyli ja kieli minuun vetoavaa. Tämä kirja tarjosi paljon. Suosittelen!

    Nelia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempi tulee ihan ehdottomasti listalle (jota siis en ole vielä loppuun laatinut, yritän viikonloppuna)! Kiitos kun kommentoit Nelia - outoa että kommentointi on kohdallasi tökkinyt. Toivotaan että on vain ohimenevä juttu. Mutta jos jatkuu niin laita vaikka mailia, korjataan!

      Kivaa kevättä!

      Poista
    2. Asiantilaan on saattanut johtaa myös klassinen user error. Kivaa kevättä myös sulle! :)

      Nelia

      Poista
  39. Églantine Eméyé, Le voleur de brosses à dents, ei taida tosin olla tarjolla kuin alkukielellä. Westön Missä kuljimme kerran on oma klassikkoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Westö on nyt todella otettava asia(ja kirja-)listalle.

      Poista
  40. Poimin ensimmäisen Westöni mukaani tänään kierrätyskeskuksen hyllystä, juuri tuon Missä kuljimme kerran, kun muistelin että Westöä on (tässäkin kommenttiketjussa) kovasti kehuttu.

    VastaaPoista