6.1.2017

Voitontanssi

 6.1.2017



Hassu tunne: tuntuu kuin olisin ollut poissa  i k u i s u u d e n, vaikka viime tekstistä on neljä päivää.

Olen kirjoittanut raakileita luonnokset täyteen, ajatellut alkuja (kirjoittanutkin niistä), miettinyt miten tiivistää kaikki se mitä tämä kuusi päivää sitten alkanut vuosi on jo tuonut mukanaan. Hengästyttää - hyvällä tavalla, vihdoinkin.

Kuin olisi nukkunut kuukauden kylkeä kääntämättä. Vaan käännelty täällä on, elämän ja kalenterin sivuja. Kurssi käännähti toivottuun suuntaan ihan äkisti, niin kuin usein parhaiden juttujen kanssa käy. Ratkaisut ovat ajoituksen mestareita; pelmahtavat eleettömästi kulman takaa juuri silloin kun itse kävelee ajatuksissaan tukka laittamatta. Vähän kuin entiset heilat.






Laura





2 kommenttia :

  1. Kuulostaa mahtavalta! Voi kun täälläkin. Kaivauduin juuri esiin peiton alta ahdistumasta keskustelua tulevaisuuden duuneista ja asuinpaikoista. Mutta tästä tekstistä tuli vähän toiveikkaampi olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä hommat menee kyllä selkeästi sykleissä - ahdistuskausiin pitää vain suhtautua armollisesti. Toivoa muru. Joku fiksu sanoisi: sinun aikasi tulee vielä.

      Poista