24.1.2017

Kepeämpää

 24.1.2017



Kevät on tulossa. Huomaan vaihtavani istumapaikkaa aurinkoläikkien perässä, jään tyhmänä tuijottelemaan valossa kylpeviä huoneita. Tämä on ensimmäinen tammikuuni tässä talossa.

Rakastan alkuvuoden valoa jopa kevätaurinkoa enemmän - siinä on jotain harvinaislaatuisempaa, jotain harkitun majesteettista tavassa jolla se näyttäytyy. Leviää hiljalleen seinille, pysähtyy ja sitten taas puf: katoaa. Pysyy piilossa päiviä, kunnes jälleen jostain ilmestyy. Onnistuu yllättämään: joka kerta.




Tunnistan kevään myös tavasta jolla ajattelen. Scattered brain niin kuin mummuni sanoo. Kaikkialle leviävät ajatukset, keskenään sekoittuvat ideat, atomeiksi pirstoutuvat aikeet ja puoliksi suoritetut askareet. Kesken jäävät kaikki. Sitä se on.


Löysin kesämekon. Rakastan kaikkea siinä, ohuita olkaimia ja päälle valahtavaa olemusta - ennen kaikkea sen tuomaa kevyttä tunnetta siitä ettei kaikki herranjestas ole niin vakavaa. Koska eihän ole. Miten sen aina talvisin unohtaa? Lumen mukana asioiden päälle painautuu pimeys ja turha totisuus. Alkuvuoden valossa kylpiessä sitä taas muistaa että het-ki-nen, eihän tämä ole niin vakavaa. Elämä.





Laura







8 kommenttia :

  1. Kumma mitn se auringon valo vaan vaikuttaa koko mieleen. Tosiaan ideoita puokkoilee, mutta mitään ei oikein saa aikaiseksi. Toivottavasti se on vaan tätä tammikuun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Ideoita todella on, mutta piru vie että ovat liukkaita. Koko ajan pitäisi olla muistikirja käden ulottuvilla.

      Poista
  2. Kävelin auringossa. Kävelin Aurinkoon. Meri läikkyi. Älyttömän kirkasta, eikä päässä yhtään ajatusta :D Tuntui jo maaliskuulta... ?!
    I h a n a mekkonen ♡♡ Mistä löysit? Mikä merkki?? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just; tämä kirkkaus! Ihana.

      Mekkonen löytyi UFF:ilta, Part Two-merkkiä näyttäis olevan. Nappilöytö kyllä kerta kaikkiaan.

      Poista
  3. Tämä tuli hyvään saumaan. Annoin itselleni aamulla luvan viettää masispäivää, ja niinpä olen ajatellut tänään pääasiassa synkkiä ajatuksia. Ehkä ensi yönä ei tarvitse nousta ylös tuijottelemaan ikkunasta ylös, kunnes jalat jäätyvät.

    Kiitos siis ♡ Ja onneksi olet ilmeisesti selvinnyt rapulan tahmaisista tassuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä antaa itsellensä lupa olla maassa. Koska kuka muukaan sen luvan antaa jos ei itse?

      Olet ollut mielessä.

      Poista
  4. Tammi-helmikuun valo on ihanan herkkä ja hauras, vaikka paljastaakin samalla julmasti niin kodin pölyhiukkaset ja -pallerot kuin talvinaaman väsähtäneen yleisolemuksenkin. (Miten tämän vuodenajan valon paljastama naama voikin näyttää niin valjulta ja vanhalta, ja koti niin kamalan likaiselta..?) Juurikin näinä aikoina huomaan päivien pitenevän. Ero on todella selkeä, toivo keväästä heräilee hiljalleen. Ja kohtahan onkin jo kesä! Mansikoita, Linnanmäki, syreenin tuoksu, kesämekot! Kyllä tää tästä! :)

    Superkiva tuo sun mekko, muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KESÄ ON IHAN KOHTA TÄÄLLÄ! Olen pitänyt villa-culottesejani siinä toivossa, että jollain tavalla manifestoin maailmalle että kevät saa nyt tulla. En sitten tiedä kuinka fiksua se esim. eilen oli, kun illalla oli miinusta kymmenisen astetta...

      Kiitos Tiia, tykkään siitä hirveesti itsekin!

      Poista