26.12.2016

Vanhentuneita lauseita

26.12.2016




Kyllä se kuulkaa näin on: vuosi alkaa olla paketissa.

Helmi kirjoitti kauniisti kaiken summaamisesta - mitä on tullut tehtyä ja sen sellaista.

Mitä sitten on tapahtunut? Ei mitään ja kaikkea - niin kuin joka vuosi tähän mennessä.

Elämäni suurimmat suunnanmuutokset ovat ajoittuneet useimmiten juuri alkuvuodelle. Menneet erot ja muutot on hoidettu aina siinä tammikuun kupeesssa tai sen huurteisissa jälkimainingeissa. Totuteltu uuteen pitkin vuotta, lopulta löydytty joulukuusta miettimästä että muuttuiko mikään todella.

No, muuttuiko? Muuttuiko mikään menneenä vuonna? Paljonkin, voisi joku sanoa. Vaihdoin asuttamani yksiön kolmioon, irtisanouduin toisesta työstäni, reissasin ja rakensin uutta kotia. Ulkoiset palaset menivät suurilta osin uusiksi, mutta henkisellä tasolla olin ja olen edelleenkin vähän liiaksi kiinni menneessä; sanotuissa sanoissa, tehdyissä virheissä ja menneissä hetkissä joissa kukaan ei ole elänyt kanssani enää aikoihin. Uudet seinät ja kaunis lattia eivät onnistuneet eristämään ulkopuolelle kaikkea sitä mistä olisi voinut päästää irti jo vuosia sitten. Raahasin osan kynnyksen yli uuden asunnon eteiseen, ihan kato varmuuden vuoksi. Jos vaikka joskus vielä tarttee. Tungin sälän jonnekin ylähyllylle, jotta voin muilta salaa käydä muistuttelemassa itseäni kaikesta siitä mitä olen joskus tehnyt jonkun mielestä väärin.




Kiinalaisen horoskoopin mukaan lopettelemme juuri Apinan vuotta. Minun horoskooppini mukaan hyvästelemme juuri Marttyyrin vuotta.

Vuonna 2017 en aio rullailla alusvaatteitani tai istua sisäpelikenkä kädessä kysellen tekeekö se minut aidosti onnelliseksi. Sen sijaan aion ottaa tarkasteluun jokaisen turhana kannetun syyttävän ajatuksen, vinon sanan ja takaraivoa sekuntiviisarin lailla kuluttaneen lausahduksen. Otan jokaisen tarpeettomana säilytetyn ajatussäikeen kauniiseen käteen, tarkastelen matalalla roikkuvaa aurinkoa vasten ja huomaan, etten edes muista missä yhteydessä nämäkin sanat minulle aikoinaan sanottiin. Totean tarpeettomiksi, pakkaan laatikkoon ja rahtaan suoraan roskiin - kuka hullu nyt kierrätettyjä pettymyksiä muutenkaan huolisi? Aivoissa tuhannesti kiertäneitä, lähes läpinäkyviksi kuluneita ajatuksia, joiden loppu on naurettavan pitkäksi venynyt, eikä alkupistettä muista kukaan.

Se, että joku on vuonna 2014 sanonut sinun olevan jonkinlainen, ei tarkoita että olisit sitä vielä vuonna 2017. Tai edes edellisenä vuonna. Ja jos oikein tarkasti asiaa tarkastelee, saattaa huomata ettei oikeastaan koskaan ollutkaan.

Ymmärrän miksi olisi helpompaa vain avata vaatehuoneen ovi ja etsiä rauhaa ulos kannetuista jätesäkeistä tai minimalistiseksi raivatusta kylppärin kaapista. On paljon helpompaa päästää irti vähän käytetyistä kengistä kuin ajatuskeloista joita on pyöritellyt tiuhemmin kuin Maikkari Sinkkuelämän uusintoja. Mutta niin se on tehtävä, raivattava tilaa mielelle; sanoille jotka ansaitsevat paikkansa pääkopassa.

Ja ne eniten kirvelleet lauseet - ne jotka elävät ehkä vielä sanojankin mielessä - ne aion mapittaa ja palauttaa sinne mistä pyytämättä tulivat. Päälle liimaan pinkin post itin: tsekkaatko nämä, kiitos.







Laura






9 kommenttia :

  1. Huomenta Laura!

    Haluaisin kirjoittaa tähän pitkät porinat, mutta vielä emmin, rohkenenko kirjoittaa kaikkea tähän. Siltä varalta, että haluaisin, mutten rohkene, ajattelin kysyä, että voisikosaisiko sinulle sähköpostia lähettää?

    -seglen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä! Tottakai voi, anna tulla vaan: missaoletlaura@gmail.com. Olisi ihanaa!

      Poista
  2. Mä vain niin toivoisin et sen aikaisen lokeroinnin sijaan ihmiset ois hiljaa. Entä sitten jos yksi päivä olet preppytyttö ja toisena täysin mustissa.. entä sitten?
    Lokerot helvettiin - Kaon vuosi 2017

    VastaaPoista
  3. Oih, täsmensit ihanasti omassa kollassani kuluneena vuonna liikkuneita ajatuksia: miksi ihmeessä keskitymme hulluna tavaran karsimiseen, kun ihan oikeasti ne kaikista tärkeimmät karsinnat pitäisi tehdä siellä omassa pääkopassa: ne kaikki en uskallat ja en kehtaat, et osaat ja en voit, kun se yksi sanoi silloin kerrant ja mun vanhemmat on aina sanoneett.

    Ihana Laura! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Tulevan vuoden teemamme on täten päätetty.
      Ihana Tiia!

      Poista
  4. Voi ny. Kirjoitin tähän pitkän pätkän, mutta se katosi jonnekin. No, sitä vaan, että kiitos tästä vallankumouksellisesta ajatuksesta: että pyytämättä minulle toimitetut näkemykset ja arvostelmat voisikin jossain vaiheessa ihan vain heivata menemään. Takaisin sinne mistä tulivatkin. Ettei niitä tarvitsisikaan pyörittää mielessään loputtomiin... Aion totisesti yrittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen pyöritellyt tätä kantamisen tematiikkaa jotenkin tosi paljon lähiaikoina. Että miten sitä ottaakin kysymättä kantaakseen kaikki itseään koskevat sanat ja teot, eikä välttämättä koskaan tajua kyseenalaistaa niitä. Jatketaan tästä vielä!

      Poista
    2. Tästä täytyy jatkaa. Mulle tämä on jotenkin aivan uusi teema, jonka kanssa olen joutunut ekaa kertaa elämässäni nyt painimaan. Ekaa kertaa tällainen on mennyt mulla oikeasti ihon alle.

      Poista