9.12.2016

Täällä sammuvan tähden alla

 9.12.2016



Olen jälleen laskeutunut sieluni kotopesään, Kainuuseen.

Niin kuin on sanottu, antaisin aika paljon omastani että voisin viettää suuremman palan vuodestani täällä idässä. Tempova kiireentuntu putoaa takaraivosta tienposkeen, tyhjien kohtien täyttäminen muuttuu mahdottomaksi hiljaisuuden revetessä kaikkialle. Ei kumise, sirise - kaiken kelmuttavan hiljaisuuden puhkovat lyhyet tarkkarajaiset äänet.

Työt seuraavat mukana tänne, mutta suhtautuminen kaikkeen pehmenee. Mitä sitten jos joku homma menee ohi suun, on sitä elämässä tärkeämpiäkin asioita.

Joku joskus toivoi että kertoisin tarkemmin siitä mekanismista jota kaiken hidastumiseksi kutsun. En osaa selittää sitä kovin hyvin. Täällä puhutaan lähinnä imperfektissä ja preesenssissä, ennemmin siitä mitä on tai oli kuin siitä mitä kaikkea voisi olla. Näissä kylissä komparatiivit kumisevat mennyttä aikaa, sitä kun keskustassa oli vielä pankki ja verotoimisto. Suurissa kaupungeissa rakennetaan kohti entistä toimivampaa tulevaisuutta - täällä itsestäänselvyydet kuoritaan pois yksi toisensa jälkeen. Sammuvat kaupungit.






Laura



 




1 kommentti :

  1. Sammuvan tähden alla asuminen on oma taiteenlajinsa: siinä on jotain sanoinkuvaamattoman haikeaa. Kuten huomioit, puhe on lähes aina siitä, miten asiat olivat ennen. Se on yhtäältä rauhoittavaa, kotoista, turvallistakin, mutta toisaalta ahdistavaa ja pelottavaa. Huominen tulee aina ja ihminen tarvitsee unelmia jaksaakseen. Menneessä ei voi elää.

    Vaikka itse palasin kasvavan kaupungin sykkeeseen kolmen vuoden maalla asumisen jälkeen, arvostan silti niitä hetkiä, joita siellä sulkeutuneiden Kelojen, koulujen, postien ja kauppojen keskellä koin. En ehkä suhtaudu enää koskaan maailmaan ja muutokseen yksioikoisella tavalla. Käsitys kodista ja elämästä kokonaisuudessaan on aika totaalisesti muuttunut.

    VastaaPoista