24.12.2016

Helpompaa joulua

24.12.2016

TUMPS. Tipahdin juuri keskelle aattoaamua.

Jouluvalmistelut ovat olleet tänä vuonna erilaiset. Tämä johtunee osittain siitä, että tämä on ensimmäinen jouluni jaetussa kodissa. On kuusipuu, kynttilöitä ja käynnissä oleva tiskikone. Joulunalusviikkoa ovat tahdittaneet ruokalistat, iltatanssit ja muutama pettymyksen kyynelkin. No okei, vadillinen kyyneleitä. Kuukausittainen, hormoneiden kanssa kivasti korreloiva kiintiörepeäminen tapahtui sopivasti aattoa edeltäneenä iltana, kun kaikki sisällä pidetyt kompromissit, stressit ja muut valuivat noroina poskille olohuoneen nurkassa kuusen vieressä. Kun olin aikani syytellyt maailmaa ja muita kurjasta olostani, niistin hihaani, riuhdoin pahvipaketin auki ja tungin vihreän kuulan poskeen. Kuulin mielessäni mummoni sanat: ''Ota toisellekin poskelle'' ja tein työtä käskettyä. Jo helpotti.

On tässä kaikessa ollut paljon myös hyvää. Enemmän sitä. Ostimme kotiin yhden suuren, ökyihanan suklaarasian. Hankimme vihdoin kunnon kuusenjalan. Aikaisempina vuosina kuusen pystytys on kestänyt tunnista kahteen, sisältäen paljon kirosanoja, turhia tiuskaisuja, sahana toimineen leipäveitsen ja erinäisiä puupalikoita. Tänä vuonna aikaa koko hommaan kului vajaat kaksi minuuttia. Bauhaus - parisuhdekriisittömien joulujen puolesta.

Tampereen parhaalla kalatiskillä jonotimme tunnin sijaan kokonaiset viisi minuuttia. Vaikka kauppahallin joulutungoksessa on oma tunnelmansa, on sitä joulun aikaan erityisen kiitollinen siitä että tuntee oikeat ihmiset. Voi napata kalat ja salaatit nopeasti mukaan, ja kadota tungoksen tieltä kotiin päiväunille.

Mitäs muuta. Lumiukko on nyt itketty (vetistelen joka joulu television edessä varmana siitä, ettei sympaattinen lumihahmo enää koskaan palaa), puurot syöty ja ensimmäinen joulukirja korkattu. Ystäväni lähetti minulle Juuli Niemen Tuhat tytärtä, eikä olisi voinut lahjallaan paremmin onnistua tämän joulun mukanaan tuoman tunteiden sekamelskan kiteyttämisessä.


Minä halusin kirjoittaa perheestä
kerrankin ilman surua.

Kirjoitin surua, kirjoitin surutta.

Minä onnistuin kirjoittamaan perheestä kerran.

Ilman surua.


(Juuli Niemi: Tuhat tytärtä)




Kaunista joulua ystävät.





Laura






4 kommenttia :

  1. Olen niin onnellinen kun kirja on nyt sulla. Sen säkeet ja vihreät kuulat ja maassa rauha.

    VastaaPoista
  2. Kuuntelin tätä biisiä ja sun kirjoitukset tuli mieleen. Hyvää joulua!

    https://youtu.be/6JWlG57N0LE

    VastaaPoista