23.11.2016

Että jotta koska kun

23.11.2016





Jaahas kuulkaa.

Marraskuu on päässyt tekemään minullekin perinteiset; ei huvita lukea, ei kykene kirjoittamaan. Blogia olen ajatellut puoliksi parina päivänä - muuten olen vain lenkkeillyt, jumpannut, juhlinut ja yrittänyt pysyä liikkeessä. Muuten simahdan tähän sulavesien mukana kihonneeseen pimeään.

Haluaisin sanoa olevani pahoillani ontuvasta paikallaolostani. Todellisuudessa olen kuitenkin ollut helpottunut. Kun kesähelteillä tein päätöksen lopettaa blogityöt, tein sen nimenomaan näitä viikkoja ajatellen. Monikaan asia ei ole niin vastenmielistä kuin istua koneen ääressä iltamyöhään vain sanoakseen jotain, kun päässä liikkuu tasan Pete Parkkosen biisin kertosäe ja kaupasta unohtuneet asiat.

Olen siis vihdoin saavuttanut sen mielentilan mitä blogilta pitkään kaipasin; se elää samassa tahdissa kuin kirjoittajansa. Tällä hetkellä siis ma-te-le-vas-sa marraskuussa. Kuinka hyvältä tuntuukaan ottaa vuoden pimein aika vastaan vailla paineita siitä, että olisi hyvä sanoa edes jotain, mitä tahansa.

Vietän ensi viikolla syntymäpäivinäni. Tai siis en vietä. Viime vuonna päätin järjestää bileet pitkästä aikaa, ja vaikka juhlat olivat onnistuneet ja tärkeiden täyttämät, tajusin jälleen kerran etten ole kummoinen itseni juhlija. Vietän päivän ennemmin yksin kylpylässä kuin salaa stressaten.





Laura







4 kommenttia :

  1. Oma tahti hyvä tahti. Ehkäpä paras. Ja olen varma, että hiljaisuudessa kypsyy timantteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta. On tunne että pian taas tiuhempaan, jee. Kiitos ihana.

      Poista
  2. Mulla on liikkunut päässä lähinnä Arttu Wiskarin Kuningaslohi. Eikä paljon muuta.

    VastaaPoista