30.10.2016

Parasta Kreikkaa

30.10.2016




Paluu Kreikkaan, tarkemmin sanottuna Nafplioon - yhteen lempipaikoistani koko reissulla.

Etsiydyimme suositusten saattelemana ravintolaan, joka - yllätys yllätys - oli täynnä paikallista väkeä. (Ilmainen Kreikka-vinkki: hakeudu aina sinne missä paikalliset syövät. Et pety.)

Tupa oli ääriään myöten täynnä, pöytiä oli levitelty lähes koko kadun leveydeltä. Jäimme pälyilemään kadunkulmaan, sivusilmällä tuijottelimme pöydissä notkuvia patoja, salaatteja, uunijuustoja ja viinitonkkia miettien, mihin nyt sitten. Tarjoilija äkkäsi aikeemme puolessa minuutissa, ja seuraavassa hetkessä kaksi tarjoilijaa jo kantoi ravintolan sisältä pöydän ja tuolit kulman taakse sivukadulle. (Ja minä kun luulin että illallisia katetaan keskelle hiljaisia katuja vain pizzamainoksissa ja kädenlämpöisissä, Pariisiin sijoittuvissa jenkkileffoissa.)

Sama toistui seuraavana päivänä; ylimääräinen pöytä liiteli tavernan ovesta sivukadulle jo ennen kuin olin ehtinyt edes kunnolla vilkaista henkilökuntaan päin.

Aina nyt yksi mahtuu. Sanoinko jo että rakastan kreikkalaisia? Rakastan kreikkalaisten reaktiivista arkimentaliteettia - ongelmat ratkaistaan sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. (Tosin talouden kanssa liputtaisin proaktiivisempaa otetta, mutta ei mennä siihen nyt. Olisi sääli pilata hyvä hetki puhumalla rahasta.)




Viimeisenä iltana (syötyämme itsemme jälleen kerran täyteen) tarjoilija kysyi saisiko istua seuraamme viideksi minuutiksi - kyllä kaikki pyörisi hetken ilman häntäkin. Istuimme lopulta yli tunnin, joimme kolmeen pekkaan pöytään kiikutetun viinitonkan ja puhuimme kaikesta. Hän piirsi tulevaisuutensa kuulakärkikynällä kertakäyttöpöytäliinaan, laski ja hahmotteli. Poltti tupakkaa ja kertoi kaupungin kulkukissoista. Katsahti kelloaan, tiesi että aikaa oli kulunut vähän liikaa, jatkoi silti vielä hetken.

 Lopulta lähdimme, maksettuamme naurettavan pienen laskun (joka myös laskettiin hyvin suurpiirteisesti viinin ääressä). Kysyvästi katselin, kun tarjoilija pyöristi kaiken syömämme parinkympin seteliin, heilautti kättään ilmassa: asia loppuun käsitelty, ei vastalauseita. Olisi sääli pilata hyvä ilta puhumalla rahasta.




Laura









Ei kommentteja :

Lähetä kommentti