23.10.2016

Lisää kukkia

23.10.2016



Hyvää sunnuntaita parahin eläjät.

Hiljaista on ollut, johtuen ihanasta syysvieraastani ja saapumista seuranneista seikkailupäivistä.

Blogimaailma se on jännä. Kun aloitin, en kuuna päivänä olisi uskonut millä tavoin kirjoittamani tekstit tulisivat vaikuttamaan elämän kulkuun. Että hommasta tulisi vähän vahingossa työ, ja että se toisi elämääni vinon pinon ihmisiä joita kutsua ystäviksi.

Onhan se paikoittain juuri sitä mitä siitä puhutaan - pinnallista sanahelinää ja kuohuvan kilistelyä. Poskisuudelmia ja liukuhihnakuulumisia. Mutta se on paljon muutakin. Siitä todisteena vierassängyssä korjaamistaan odottavat rypistyneet lakanat, joissa nukkunutta tyyppiä en vielä pari vuotta sitten tuntenut. En ennen blogia.




(Olen saanut useasti palautetta kyvystäni kutoa teksteihin aina jokin punainen lanka. No, tässä tekstissä sellaista ei ole. En siis jatka tätä kirjoittamalla latteuksia ystävyydestä ja sen vaalimisesta - sitä tarkoitusta varten voi hakea aforismikirjan divarin alelaarista.)




Nyt kun vastuuvapauskortti on käytetty, siirtyisinkin mielelläni puhumaan kasveista. Tarkemmin ottaen kuvan kuismista, jotka nappasin mukaani yhdellä lukuisista haahuilukierroksistamme. (Miten siinä käykin aina niin, että vieraiden kanssa sitä kävelee huomaamattaan tunteja - siihen pisteeseen saakka että jalat huutavat armoa ja on pakko ottaa bussi kotiin.)

Vitosella irtosi Hämeenkadun putiikista pari nippua tätä mausteiselta tuoksuvaa oksaa. Hetken aikaa todella luulin, että joku itämaisen keittiön antimia nauttinut kanssaeläjä seurasi kintereillä, kunnes tajusin tuoksun leijailevan kantamastani kukkapuskasta.

Loppuvuodesta lähipiiri alkaa pommittaa vaivihkaisilla kysymyksillä syntymäpäivälahjatoiveistani. Tajusin juuri, että lahjakortti kukkakauppaan olisi mainio. Onko sellaisia? Rakastan kukkia, mutta niitä tuppaa kantamaan kotiin aina siinä palkkapäivien tienoilla, silloin kun kaikki on vielä mahdollista. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin kävellä loppukuusta persaukisena keskustan läpi kaunis kukkapuska kainalossa? Ei mikään.




Laura









2 kommenttia :

  1. Meille on tuotu pojan syntymän myötä kukkia ja olen itsekin ostanut yhden neilikkakimpun kotiin. Leikkokukat tuovat kyllä kivaa tunnelmaa ja aion niihin itsekin tässä talven harmaudessa panostaa - etenkin kun ehdin niitä tässä elämänvaiheessa ihastella päivisinkin kotona. Toivottavasti saat lahjakorttisi, ei se ainakaan mahdottomalta kuulosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, hän on saapunut! Onnea koko perheelle, ihana juttu.

      Leikkokukat ovat tässä harmaudessa suora panostus mielenterveystyöhön. Miksi en tajunnut tätä aiemmin?

      Ihanaa vauva-aikaa Pax, ollaan kuulolla!

      Poista