9.10.2016

Käännös arkeen päin

9.10.2016 

 



Arkeen on laskeuduttu suoraan ja sulavasti. Vapaa viikonloppu ennen töihinpaluuta on laskelmoitu juttu - raivaan nykyään aina pari tyhjää päivää kalenteriin heti reissujen perään. Ehtii tottua ja töllistellä, tarkistaa tulevien viikkojen koordinaatit (Ai siis mitä mun piti tehdä? Jaa niin missä piti olla?), tuoksutella rauhassa rantapyyhkeet ja hellevaatteet ennen kuin tunkee ne pesukoneen syövereihin.

Pari koneellista reissupyykkiä on nyt pesty, hiekanjyvät puhalleltu pois kirjojen väleistä ja laukkujen pohjilta. Toin reissusta mukanani muutamia juttuja arkea nostattamaan, kuvassa niistä kaksi. Kupin pareineen ostin muuan Jorgokselta Skopeloksen satamasta. Kreetalla valmistetut kupposet hivelevät minimalistista silmää ja kestävät käyttöä astianpesukoneesta mikroon. Laiska emäntä kiittää. Kiittää myös viiden euron manikyyristä, johon päätyi hetken mielijohteesta reissun viimeisenä päivänä.




Uusi tuoksu Korresilta. Mustaa sokeria, paahteinen tuoksu joka muistuttaa helteisistä illoista miljoonakaupungin sykkeessä. Vaikka tuoksu on pelkkä edt, on se sen verran tujua tavaraa että yksi suihkaus ilmaan riittää vallan mainiosti. Sen kun vain kävelee suihkun jälkeen tuoksupilven läpi - paahde viipyilee iholla pitkään.

En tiedä mistä se johtuu, että nykyään palaan normaaliin päivärytmiin lähes sotilaallisella suorasukaisuudella. Ennen kassit ja nyssäkät saivat odotella huoneen nurkassa päivätolkulla - nykyään ensimmäinen koneellinen pyörii parhaimmillaan jo tunti saapumisen jälkeen. Ehkä se on itsensä kieltämistä, pulahdus kylmään veteen ja todellisuuteen joka odottaa jo kalenterin seuraavalla aukeamalla. Otan muistoja käsittelyyn yhden, kaksi kerrallaan - enempään en pysty imeytymättä paahteiseen rinnakkaistodellisuuteen.



Fyysinen palautuminen on toden totta nopeampaa kuin henkinen laskeutuminen. Uudet astiat löytävät paikkansa asunnosta helpommin kuin minä; löydän itseni lähinnä poukkoilemasta hidastetun flipper-kuulan lailla huoneiden välillä, kai kadonnutta päivänvaloa etsien. Missä se on? Juurihan se oli tässä. Kunnes taas muistan että olen syntynyt ääripäiden maahan, jossa talvella ei paista ja kesällä ei pimene. Siitäkin sai kertoa matkalla ihmettelijöille. ''How is June in Finland?''

Vastailen hiljalleen roikkuviin pyyntöihin, posteihin ja puheluihin, yritän palauttaa kahvinkulutukseni normaalille tasolle (kaks, maks kolme kuppia päivässä pitää vireystilan kunnossa ja iho kiittää). Sain blogin uuden osoitteen päivitettyä Blogloviniin, täältä pääsee seuraamaan. Laitoin mahtipontisesti  englanniksi sähköpostia ylläpidolle, josta muuan Jarno vastasi ystävällismielisesti saaden minut tajuamaan, että olisin voinut toimittaa asiani myös omalla äidinkielelläni. Vastasin lyhyesti awesome thanks.

Blogia voi nyt seurata myös facebookissa. Instagramin puolelle jaan vähän eri juttuja vaihtelevalla tahdilla - toivon mukaan myös nousujohteisella laadulla, jahka saan uuden puhelimen hankittua.

Kertokaa jos unohdin jotain.

Tässä sitä nyt virallisesti ollaan; kiinni uudenlaisessa arjessa, uudessa blogissa ja uusien juttujen edessä. En voi enää paeta ajatuksiani rannalle tai sataman kahviloihin, ja mikä parasta: en haluaisikaan. Tämä tuntuu jo kodilta, täällä ei enää kaiu. Tilastot kertovat että olette vielä siellä - se tekee minut lapsellisen iloiseksi. Kiitos siitä.





Laura








10 kommenttia :

  1. Mä huojun vielä viikon täällä merituulien ja palmujen joukossa. Annan hiekanmurusten olla ja ihmettelen aina samaa hämmennystä matkaamisesta, sekä ajan eri tiheydestä joka on liian erilainen täällä ja Suomessa. Sieluni jää tänne takuulla pieninä kullankeltaisina kuplina, ja suomeen tulee se osa, joka jaksaa venyä ajatuksina osaksi arkea. Täällä arkikin on oikeasti leppoisampaa ja iloa enemmän näkyvillä!

    Olen täällä uudessa blogissasi ollut aistivinani ihanaa ilmavuutta, ja kepeyttä ♡ rajattomasti uusia mahdollisuuksia. Täällä on ilo lukea! Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Mä huojun vielä viikon täällä merituulien ja palmujen joukossa. Annan hiekanmurusten olla ja ihmettelen aina samaa hämmennystä matkaamisesta, sekä ajan eri tiheydestä joka on liian erilainen täällä ja Suomessa. Sieluni jää tänne takuulla pieninä kullankeltaisina kuplina, ja suomeen tulee se osa, joka jaksaa venyä ajatuksina osaksi arkea. Täällä arkikin on oikeasti leppoisampaa ja iloa enemmän näkyvillä!

    Olen täällä uudessa blogissasi ollut aistivinani ihanaa ilmavuutta, ja kepeyttä ♡ rajattomasti uusia mahdollisuuksia. Täällä on ilo lukea! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sanoja! Ajan tiheys, todellakin aivan erilainen eri paikoissa. Ihan Suomen sisälläkin, väitän.
      Ja ihanaa että olet aistinut keveyden, ilmavuuden ja mahdollisuudetkin. Niitä kohti täällä kirjoitetaan. Kiitos sulle.

      Poista

    2. Näköjään tuli pontevasti klikattua oikeen kahteen kertaan ;)))

      Poista

    3. Näköjään tuli pontevasti klikattua oikeen kahteen kertaan ;)))

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja kupit ja sinä.

    VastaaPoista
  4. Voi miten tykkään näistä kuvista!

    Mulla odottaa vielä viikonloppureissun jäljiltä hieman saviset vaelluskengät eteisessä. Täällä on vielä ihania lämpimiä syyspäiviä, kun tarkenee mainiosti paitahihasillaan ja lompsii nautinnokseen 5-6 tuntia vuoristossa (vaikka tuntuu kyllä hassulta puhua vuorista, kun kyse on reilun puolen kilometrin korkuisista kukkuloista).

    Olen täällä mielessäni naureskellut sun sadepostaukselle. Siinäkö syy, etten ole kuluneiden kuuden vuoden aikana törmännyt yhteenkään kreikkalaiseen? Kerran eräs taksikuski filosofoi, että on se vaan hyvä, kun täällä ei ole törkeän hyvä sää, koska muutenhan tänne muuttaisivat kaikki! Ja no, ilman sadetta ei toki näyttäisikään niin hurmaavasti siltä, että luonto ottaa oitis oman tilansa takaisin, ellei pidä varaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäät! Mustakin niissä on kiva rauha, joku zen.

      Täällä ei kyllä pärjää paitahihasillaan kuin unissaan untuvapeiton alla, haha! Jotenkin niin hassu kontrasti, että vielä muutama päivä sitten sitä istui Ateenan kaduilla varjopaikalle kun auringossa tuli niin kuuma.

      Sade on....vaikea asia kreikkalaisille. Lohduton. Tuo viimeinen lause, ah - täydellisesti kirjoitettu. Kiitos taas ihana!

      Poista