1.10.2016

Alkupuhe

1.10.2016





Tervetuloa, tulkaa vaan sisään. Jättäkää kengät eteiseen ja ottakaa samppanjaa siitä sivupöydältä. Noin.

No niin. Tänne vaan. Näytättepä te hyviltä!

Okei. Juksasin hieman kun sanoin aikovani jatkaa täällä siitä mihin jäimme. Tai oikeastaan en juksannut, muutin vain mieltäni. Mietin asiaa, ja tajusin että jos kerrankin on mahdollista aloittaa jotain alusta, tottahan niin on tehtävä! Mutta mistä moinen suunnanmuutos? Noh, antakaa kun selitän.

Kaikki alkoi viime talven paikkeilla pimeän aikaan. Jossain vaiheessa kirjoittaminen vain alkoi tuntua turhan työläältä, pakko paistoi liiaksi tekemisen läpi eikä lähtenyt vaikka kuinka annoin armoa ja aikaa. Jokainen kirjoittaja tietää, että on vaikeita kausia ja sitten on vaaaikeita kausia. Minun kauteni alkoi venyä mittoihin joissa en enää muistanut miltä kirjoittamisen nautinto joskus tuntui. Jokainen teksti tuli puoliksi pusertaen, yksikään ei vapaasti omalla painollaan. Kuukausien juupas-eipäs -jumpan jälkilämmöissä aloin varovasti haaveilla uusista kuvioista, omasta tahdista - paikasta johon kirjoittaa tai olla kirjoittamatta. Mielessäni hahmottelin hiljalleen paikkaa jota luonnehtisi vapaus ja ilo.


Arvanettekin, että tässä se paikka nyt sitten on. Viimein. (Voi jösses että se vaati säätämistä - ei ole koodaus vahvimpia taitojani ei. Tai siis, ei taitojani ollenkaan.)






Tällaista täällä nyt sitten on: toistaiseksi tyhjää, hiljalleen elävöityvää. Kuin keskelle metsiä optimistivoimin rakennettu kaivoskaupunki tai sunnuntain myöhäisillan elokuvanäytös. Kaikki on alkamaisillaan, ihmiset löytävät hiljalleen paikoilleen. Toivottavasti viihdytte.

Minulla on visio, ajatus siitä mitä haluan tällä kaikella. Kaikki se selviää kyllä matkan varrella, lupaan sen.

Jaahas. Mitä muuta?

Bannerin on taiteillut hyvä ystäväni, luottokuvittajani Giannetta - kulkee myös lisänimellä monilahjakkuus, eikä suotta: bannerin lisäksi kun laittoi myös allekirjoittaneen naaman kuntoon kuvia varten. Piirtää, sutii, korostaa ja kuvittaa kärsivällisyydellä, josta moni vain haaveilee. Ihme ihminen. Ihmeihminen. Toinen kiitoksen ansaitseva kärsivällinen - kenen kanssa satun jakamaan vuokralaskun ja elämäni - nappasi nämä(kin) profiilikuvat, napsii aina kun kauniisti kinuaa. (Hän on lahjottavissa hyvillä viineillä. Ja illallisilla. Joita minä en luonnollisestikaan valmista. Ravintolaan vien. Tämän tein selväksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa yhteistä matkaamme.)

Seurantasivustoille, someen ja muihin hommeleihin päivitän blogin uuden osoitteen jahka ehdin. Sama homma sivun ulkoasu-nippeleiden kanssa - kaikki ajallaan (eli sitten kun tiedän mitä haluan). Juuri nyt minulla on kuitenkin tärkeämpää tekemistä, kuten kylän herkullisimman frappén metsästäminen ja pisamien keräily. Ja kirjoittaminen.

No niin. Se minusta ja tästä.

On paljon mitä haluaisin kirjoittaa, mutta juuri alkujen edessä tuppaan usein olemaan vähän sanaton. Niinpä lyhyesti totean, että tulipahan tehtyä - tervetuloa ystävät.





Laura








22 kommenttia :

  1. Valtavasti onnea uuteen kotiin LomaLaura<3 <3 <3 Oot IHANA!

    VastaaPoista
  2. Kaunista on, ei yhtään tyhjää, jotain kevyttä, totta ja hyvää täynnä. Onnea uuteen kotiin muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis. Keveyden kaipuussa rakennettu, hyvä jos näkyy. Pus!

      Poista
  3. Valoisaa ja avaraa. :) Lilyn parhaita puolia on sydännappi, jota voi painaa silloin kun ei ole mitään sanottavaa, mutta haluaisi sanoa jotain kivaa. Laita sellainen! (Tosin nyt tilaan RSS-syötteen, eikä ne namiskuukkelit siellä näy.) Ihanaa reissun jatkoa sikäli kun vielä olet reissussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, kiitos darjeeling. Sydännappi ajoi kyllä asiansa tuossa hommassa, harmi ettei sellaista saa tähän alustaan ollenkaan. Mutta tärkeintä on että olette siellä, vaikkette aina kommentoisikaan.
      Sata pusua!

      Poista
  4. Hyvältä näyttää! Veikkaan että tulen viettämään aika monta rauhallista kahvi- ja/tai teehetkeä tän sivun äärellä - nytkin mulla on nenän edessä molempia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla! Ja kiva että olet täällä, sinäkin! Minä puolestaan toivon tarjoavani monen monta rauhallista juomahetkeä teikäläiselle, pus.

      Poista
  5. Onnea uudelle alulle, olkoon se juuri sellainen kuin sinä viipyilevä, kikattava ja elämää täynnä oleva maailmanmatkaaja...Odottaen Nurkkaruusu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurkkaruusu, Nurkkis! Ihanaa kuulla sinustakin! Viipyilevä on adjektiivi joka kuvaa kaikkea tätä enemmän kuin hyvin. Kiitos ihana ja tervetuloa tännekin.

      Poista
  6. Luku 10 tarkoittaa universumin kielellä aina uutta alkua. :) Sopii!
    Olet täällä perillä. Mukavaa!!
    Olet yksi harvoista, joita jaksan seurata myös omille alustoille ;)

    Täällä on yksinkertaisesti kaunista ☆☆☆

    pus~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mia, kiitos näistä sanoista, lämmittävät kovin! Täällä ollaan, ihanaa että tekin olette. Kympistä on hyvä ponnistaa, uteliaisuudella etiäpäin.
      Pus!

      Poista
  7. Kippis! (Vaikka mua aina vähän naurattaakin nähdä tuo sana kirjoitettuna, koska hollanniksi kip=kana ja pis=arvaat varmaan :D) Tyhjässä sivussa on jotain aika kiehtovaa. Ja täällä pääsee lukijakin aloittamaan puhtaalta pöydältä eli eroon Lilyn nimimerkistä, joka piti ottaa, kun oma nimi oli jo varattu. Jes! Iso onnitteluhalaus uuteen tupaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah! Täällä on jonkin verran hollantilaisia, joten aion ehdottomasti kokeilla ravintolassa tätä. Kovaan ääneen. Kiitti vinkistä murunen!
      Aivan totta muuten: tämähän on alku myös lukijoille. Jee, kivaa!

      Poista
    2. Onneksi olkoon täältä Lepistönmäeltäkin! Tyylikkäitä näyttää!

      Poista
  8. Jee, täällä näyttää tosi hyvältä! Onnea uuteen kotiin ja pus!

    VastaaPoista
  9. Onnea uuteen kotiin! Tässä leipää ja suolaa. Olkoon vapaus kanssasi. Keveys ja ilo.

    En voi sanoa että tiedän sen tunteen kun kirjoittamisessa on vaikea kausi, kun tunne on jokaisella kirjoittajalla omansa, mulla on tällä hetkellä se että pelkään ja vihaan -ei, liian vahva sana, ehkä inhoan, kammoan? - sitä, että pitää alkaa kirjoittaa, viivytän itseäni sijaistoiminnoilla ja sitten väännän väkisin alun ja naputan lopun niin nopeasti kuin pystyn, vähän niinkuin huijaisin itseni huomaamatta tekemään työtä samalla tavalla kuin lapsi voidaan joskus huomaamattomasti huijata antamaan verikoe tai syömään lautasellinen puuroa.

    Mitähän muuta? Jatkan samalla lempinimellä, jolla olen ennenkin kommentoinut, vaikka se aikoinaan taisi jäädä päälle vähän vahingossa.

    VastaaPoista
  10. Rakas kaista, kiitos kauniista sanoistasi.

    Ohhoh, niin tuttua, niiiiiiin tuttua. Täydellisesti kuvailtu blokkitilanne - en osaisi kuvailla sitä paremmin. Oma blokkini lienee toivottavasti sulamassa, syksy on aina antoista aikaa kirjoittamisen saralla. Niin toivottavasti nytkin.

    Kiitos kun tulit. Pus.

    VastaaPoista
  11. Minäkin löysin sinut ja pidän lujasit kiinni...
    Sinussa on voimaa ja sinä annat sitä myös muille, kuten minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa että löysit.
      Lämmintä syksyä!

      Poista